Betula pubescens, osa 25
Edkar seurasi kapteeni Kavaldaa pitkin Emnetburgin
keskuslinnan käytäviä. He saapuisivat kohta ruhtinas Honwillenin
valtaistuinsaliin ja Edkar pääsisi vihdoin tapaamaan ruhtinaan. Hän tosin olisi
jo halunnut lähteä pois. Edkaria tuskastutti tuntikausia kestävä vierailu
kaupunkiin, jolla ei ollut mitään merkitystä hänen tai hänen armeijansa matkan
kannalta. Toki he saivat ostettua kaupungista tarvikkeita matkalle, mutta
niitäkin melko vähän. Maaseutu oli siihen tarkoitukseen paljon parempi
vaikkakin asioita joutui hakemaan paljon isommalta alueelta. Siinä asiassa
heidän matkansa kohti pohjoista auttoi heitä, edes yksi hyvä puoli koko asiassa.
Kapteeni Kavalda pysähtyi suuren oven eteen ja kääntyi
Edkarin puoleen.
”Herra kenraali, tulemme nyt valtaistuinsaliin”, Hansel
sanoi.
Edkar nyökkäsi ja korjasi asentoaan vielä aavistuksen verran
ryhdikkäämmäksi. Sitten kapteeni Kavalda käski oven luona seisovia sotilaita
avaamaan oven.
Valtaistuinsali oli suurikokoinen huone, jonka perällä
korokkeella ruhtinaan valtaistuin sijaitsi. Korkean huoneen lukuisista
ikkunoista virtasi päivänvaloa valaisemaan kellertävistä kivistä rakennettua
tilaa. Valtaistuin oli tehty puusta ja maalattu yksinkertaisilla koristuksilla.
Valtaistuimen yläpuolella oli suuri seinävaate, johon oli kirjailtu ruhtinaan
tunnus. Voimakas vihreä erottui hyvin haaleankeltaisesta.
Edkarin ja kapteeni Kavaldan lähestyessä ruhtinas nousi
seisomaan valtaistuimeltaan. Edkar ja kapteeni kumarsivat ruhtinaalle.
”Tervetuloa ruhtinaskuntaani ja kaupunkiini kenraali
Netronova”, ruhtinas Honwillen sanoi.
”Kiitän teitä ystävällisyydestänne ja
vieraanvaraisuudestanne Emnetumin ruhtinas Patrik Honwillen”, Edkar sanoi.
”On aina ilo tavara Suuren keisarikunnan ystäviä”, ruhtinas
Honwillen sanoi.
”Kuin myös Netronovalan ystäviä”, Edkar sanoi.
Kenraali ja ruhtinas vaihtoivat vielä lisää kohteliaisuuksia
ja siirtyivät sitten keskustelemaan Netronovalan armeijasta ja sen tehtävästä.
Ruhtinas kertoi myös omista joukoistaan, jotka olivat pohjoisessa sotimassa
Imperiumia vastaan. Keskustelun jälkeen ruhtinas kutsui Edkarin päivälliselle.
Päivälliselle osallistuivat myös kapteeni Kavalda sekä ruhtinaan vaimo ja
lapset. Päivällisen jälkeen he siirtyivät tutustumaan linnan puutarhaan.
Puutarhassa käyskentelyn aikana Edkar alkoi käydä levottomaksi.
”Hyvä kapteeni, onko jokin hätänä?” Ruhtinas Honwillen kysyi.
”Mikään ei varsinaisesti ole hätänä, mutta tulen levottomaksi,
kun olen täällä kauniissa puistossanne ja tiedän, että minun tulisi olla
johtamassa miehiäni”, Edkar vastasi.
”Tietenkin, kenraali, haluatte olla miestenne kanssa. Minä
ymmärrän sen. Minäkin haluaisin olla sotilaideni kanssa pohjoisessa, mutta
minun täytyy olla täällä johtamassa ruhtinaskuntaa”, ruhtinas Honwillen sanoi.
”Tiedän, ettei ruhtinaan osa ole helppo. Mihail Netronovakin
olisi mieluummin itse lähtenyt pohjoiseen kuin lähettänyt ketään sijastaan,
mutta hän tiesi paikkansa olevan Netronovalassa”, Edkar sanoi.
”Toivon, että joskus voin tulla käymään kaupungissanne ja
että paluumatkallanne teillä on rauhallisempi mieli ja maltatte viipyä kauemmin”,
ruhtinas Honwillen sanoi.
”Minäkin toivon molempia. On ollut ilo vierailla täällä”,
Edkar sanoi.
Edkar hyvästeli ruhtinaan ja tämän perheen. Sitten hän lähti
yhdessä kapteeni Kavaldan kanssa etsimään Veniriä ja Gauenia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti