Pettynyt kenraali

Betula pubescens, osa 28

Edkar Netronova oli ollut kärttyinen siitä saakka, kun oli lähtenyt Emnetburgista. Tai oikeammin hän oli ollut vihainen siitä saakka, kun hän oli saanut kuulla kapteenikaksikon Kallaksen ja Waelden lähtemisestä kievarikierrokselle. Erityisen pettynyt hän oli kapteeni Kallakseen, jota hän oli pitänyt parhaana upseerinaan. Tosin Edkar oli melko varma, että myös muut upseerit olisivat lähteneet samalle kievarikierrokselle. Kapteeni Waelden tekemisistä hän ei niin paljoa välittänyt, koska hän ei kuulunut hänen omiin miehiinsä.

Sen sijaan että Edkar olisi jäänyt odottamaan kapteenien löytymistä, hän oli jatkanut armeijan mukana pohjoiseen. Hän oli jättänyt kaupungin vartiokaartin etsimään kapteeneja ja lähettänyt samalla viestin kaksikolle. Nyt hän pyrki kiukkuaan muihin upseereihinsa siihen saakka, että kapakkakapteeni saisivat armeijan kiinni.

Kaksi päivää myöhemmin kapteenit Kallas ja Waelde astuivat Edkarin telttaan. Varsinkin Kallas näytti arastelevan ja hädin tuskin pystyi katsomaan Edkaria silmiin. Aluksi Edkar vain katsoikin molempia kapteeneja silmiin sanomatta mitään.

”Aion kysyä vain kerran tästä asiasta. Olen myös varma, ettei tällainen toiminta toistu. Toisen kerran jälkeen en suosittele enää palaamaan”, Edkar sanoi.

Kapteeni nyökkäsivät.

”Mitä te oikein ajattelitte?” Edkar kysyi.

Hetken hiljaisuuden jälkeen kapteeni Waelde uskalsi vastata.

”Herra kenraali, kaupungin vartiokaartin sotilas ehdotti, että kävisimme tutustumassa kievareihin, joten ajattelimme käydä muutamassa. Joimme niissä kuitenkin muutaman liikaa ja jouduimme jäämään yöksi kaupunkiin”, Gauen sanoi.

”Tuo on varmasti huonoin koskaan kuulemani selitys”, Edkar sanoi.

”Se ei ole selitys vaan se on totuus tapahtuneista”, Gauen sanoi.

”Totuus?”, Edkar kysyi.

”Niin, herra kenraali”, Gauen sanoi.

”Totuus on se, että te olitte vain typeriä ja olen hyvin pettynyt teihin”, Edkar sanoi.

Kapteeni Waelde aikoi sanoa vielä jotakin puolustautuakseen, mutta piti kuitenkin mielensä ja vain nyökkäsi hyväksyvästi. Edkar tuijotti kapteeni Waeldea vielä hetken aikaa tuimasti, mutta jätti tämän sitten rauhaan.

”Kapteeni Kallaksella ei ole mitään sanottavaa?” Edkar kysyi.

Kapteeni Kallas pudisti päätään.

”Herra kenraali, minulla ei ole mitään lisättävää kapteeni Waelden sanomaan. Kaupungin kaartin sotilaat ehdottivat kievareita ja me pidimme sitä hyvänä ajatuksena. Tai ainakin sillä hetkellä. Myöhemmin emme niinkään olleet enää sitä mieltä”, Venir vastasi.

Edkar tuijotti kapteeni Kallasta eikä sanonut mitään.

”Seuraavalla kerralla osaamme varmasti toimia paremmin”, Venir sanoi.

”Toivon niin. Jos sellaista koskaan tulee”, Edkar sanoi.

Kapteenit nyökkäsivät.

”Nyt häipykää silmistäni”, Edkar sanoi.

Kapteenit tekivät kunniaa Edkarille ja poistuivat teltasta.