Betula pubescens, osa 71
Aluksi Edkar ja henkivartijakaksikko kävelivät eteenpäin
lähemmäksi leiriä, mutta pian heidän oli jo ryömittävä eteenpäin pysyäkseen
piilossa mahdollisilta katseilta. Yhtään leirissä olevaa vartijaa he eivät
tosin nähneet, eivät edes torneissa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei
leirissä ollut vartijoita.
Suuren keisarikunnan armeijan keskimmäinen leiri oli
pystytetty laakealle kukkulalle, joka päältä oli raivattu kaikki puut ja
pensaat. Puita oli kaadettu myös leirin ympäriltä, mutta niitä oli ilmeisesti
käytetty lähinnä telttojen rakentamiseen ja nuotioiden ylläpitoon. Mitään
varsinaisia puolustusrakenteita leirissä ei vartiotornien lisäksi juuri ollut.
Kiviä oli kannettu jonkin verran vartiotornien tueksi, mutta enemmän niitä oli
käytetty telttojen pystytykseen. Varsinainen leiri oli merkitty kepeistä ja
narusta tehdyllä aidalla, jonka sisälle teltat oli pystytetty. Kevytrakenteisten
porttien molemmin puolin oli muutaman metrin verran matalaa paaluaitaa.
Kolmikon onnistui päästä leiriä lähimpänä olevan isomman
puskan luokse ilman, että heitä huomattiin. Tässä vaiheessa henkivartijat
esittivät huolensa, että leiriä ei kannattaisi enää lähestyä ja huomaamaton poistuminenkin
voisi olla jo hankalaa.
”En näe täältä sitä, mitä haluan nähdä, joten jatkan vielä
eteenpäin”, Edkar sanoi.
”Mutta herra kenraali, meidät huomataan”, toinen
henkivartijoista sanoi.
Edkar mietti pienen hetken.
”Se on totta. Odottakaa te kaksi tässä. Palaan pian”, Edkar
sanoi.
Edkar ei jäänyt odottamaan henkivartijoidensa mutinoita vaan
jatkoi loivaa rinnettä eteenpäin kohti leiriä. Hän pääsi pian leiriä ympäröivän
aidan juurelle. Muutaman metrin päässä aidasta oli ensimmäinen teltta ja sen
vieressä teline aseille. Teline oli täynnä aseita, mutta niiden käyttäjiä ei
näkynyt.
Aikansa odotettuaan ja ympäristöä kuunnellen Edkar
hivuttautui aidan alitse ja nousi varovaisesti seisomaan. Leiri oli hieman
pienempi kuin mitä hän oli odottanut, mutta kuitenkin varmasti kohtuullisen
suuren osaston majoittava. Leirin puoli, jolla Edkar oli, oli melko tyhjä.
Enemmän sotilaita ja muuta väkeä näkyi vasta aivan leirin toisella puolella.
Nämä olivat ilmeisesti katselemassa taistelua.
Edkar päätti, että paras ratkaisu olisi hyökätä
katselijoiden selustaan. Se saattaisi laukaista pakokauhun alhaalla olevissa
Suuren keisarikunnan joukoissa. Samalla se oli omiaan nostamaan hänen omien
joukkojen taistelutahtoa.
Paluumatka osaston luokse sujui nopeammin kuin tulomatka.
Vaikka he varoivat näkymistä ylös leiriin, olivat he myös suhteellisen
levollisin mielin siitä, että lähes koko leiri oli seuraamassa taistelua leirin
vastakkaisella laidalla.
Nekau Kafenpoika oli selvästi helpottunut nähdessään
kenraali Netronovan palaavan.
”Herra kenraali, hyvä nähdä teitä”, Nekau sanoi.
”Myös teitä”, Edkar sanoi.
”Saitko tarvitsemasi tiedot?” Nekau kysyi.
”Kyllä. Samalla myös päätin, että meidän kannattaa hyökätä
suoraan leirin läpi. Pääsemme yllättämään vihollisemme täysin”, Edkar sanoi.