Hetkiä keskuslinnassa VII

Betula nana, osa 420

”Jatkammeko sitten kierrosta, arvon ruhtinas?” Veli Grimo kysyi.

”Johdata vain meitä eteenpäin. Voimme palata tänne sitten lopuksi ja voinen nauttia hetken pyhäkkönne tarjoamasta rauhasta, kuten alun perin tarkoituskin oli”, Mihail vastasi.

Veli Grimo nyökkäsi hyväksyvästi.

”Jatkakaamme siis eteenpäin. Vien meidät seuraavaksi kierrokselle majoitussiipeen, niin arvon ruhtinas pääsee näkemään myös vaatimattomat majoitustilamme. Sen jälkeen voisimme käydä katsomassa, onko pyhäkön johtaja, isä Eugen, työhuoneellaan”, veli Grimo sanoi.

Mihail oli hieman yllättynyt tapaamisesta myös pyhäkön johtajan kanssa, mutta antoi veli Grimon lähteä johdattamaan heitä.

”Tapaan isä Eugenin oikein mielelläni, mikäli siihen vain tarjoutuu mahdollisuus”, Mihail sanoi.

”Toivokaamme parasta”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo lähti johdatamaan heitä ensi salin sivuovelle ja sen jälkeen pitkin käytävää, joka ovelta lähti. Käytävän varrella oli erilaisia yhteisiä tiloja, kuten varastoja, keittiö ja ruokailutiloja. Veli Grimo halusi näyttää jokaisen vähintään oven aukaisemalla. Lopulta käytävä päättyi pienen aulaan, jossa oli kaksi ovea.

”Tästä ovesta pääsee portaisiin, jotka vievät kellaritiloihin, jossa varastoimme ruokaa ja muuta pidemmän aikaväli tarpeisiimme. Tässä vallitsevassa tilanteesta ruokavarastomme ovat ymmärrettävästi jo kovasti huvenneet”, veli Grimo sanoi.

”Toivottavasti tilanne muuttuisi pian paremmaksi”, Mihail sanoi.

Veli Grimo nyökkäsi. Mihail arveli heidän molempien tietävän, että muutosta parempaan ei ollut aivan nurkan takana tiedossa. Sota tulisi vielä kestämään ja ennen loppuaan vielä pahenemaan.

”Ja tästä toisesta ovesta pääsemme majoitustiloihin”, veli Grimo.

Veli Grimo avasi oven uuteen käytävään, joka oli edellistä hieman kapeampi ja hämärämpi.

”En aio kyllästyttää arvon ruhtinasta kaikilla makuusaleilla, vaan esittelen vain omani, jonka koen olevan tyypillinen täällä pyhäkkömme alueella”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo johdatti heidät hieman käytävän puolivälin yli ja pysähtyi yhden oven luokse.

”Majoitun toisen veljen kanssa. Toivottavasti se ei häiritse teitä”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo ei odottanut vastausta, vaan avasi oven. Pieni nukkumasali oli pimeä ja Grimon mainitsemaa maijoitustoveria ei näkynyt. Salissa oli kaksi sänkyä, joiden vierellä oli pienet kirjoituspöydät. Kumpikin pöytä oli täynnä papereita ja kirjoja. Kummankin sängyn päädyssä oli tavara-arkku.

”Sellainen on vaatimaton nukkumatilani, joka ei varmastikaan vedä vertoja arvon ruhtinaan makusalille”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo ei odottanut Mihailin kommenttia, vaan veti oven makusaliin jo kiinni.

”Tuosta tulee mieleen opintojeni aikainen makuusali, jonka jaoin opiskelukaverini kanssa”, Mihail sanoi.

”Jos saan tiedustella, arvon ruthinas, niin missä olette opiskelleet?” Veli Grimo kysyi.

”Opiskelin Vihersalon taikayliopistossa”, Mihail vastasi.

Veli Grimo nyökkäsi eikä esittänyt aiheesta jatkokysymyksiä.

Hetkiä keskuslinnassa VI

Betula nana, osa 419

Kun aseet oli riisuttu ja jätetty ulos jäävien henkivartijoiden vartioitavaksi, Mihail käveli avustajansa ja sisään pyhäkköön tulevien henkivartijoiden kanssa veli Grimon luokse.

”Olemme valmiit”, Mihail sanoi.

”Kiitän vielä uudestaan arvon ruhtinasta toiveidemme kuuntelemisesta. Toivon, että kaikki tässä maailmassa olisivat yhtä herkkiä läheisten toiveille kuin te”, veli Grimo sanoi.

”Puhutte minusta ylisanoja, veli Grimo”, Mihail sanoi.

”En suinkaan. Olen kuullut ja nähnyt teidän tekevän paljon hyvää, arvon ruhtinas”, veli Grimo sanoi.

Mihail tyytyi nyökkäämään hyväksyvästi. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että pyhäkön munkit seuraisivat hänen tekemisiään. Toisaalta se tuskin oli vältettävissäkään. Munkit kulkivat melko vapaasti asioillaan keskuslinnan sisällä ja yläkaupungissa. Tämä vapaus heille oli suotu siitä hyvästä, että he eivät olleet vastustelleet kaupungin valtausta. Vapaudet olivat verrattain laajoja, mutta munkkeja oli myös varsin vähän.

Veli Grimo johdatti heidät pyhäkön ovelle ja avasi sen. Raskas sarana valitti auetessaan. Oven takana oli pieni ja varsin hämärä tila, johon heijastui valoa vain muutamasta kapeasta aukosta.

”Pahoitteluni arvon ruhtinaalle siitä, että pyhäkkömme ei ole kovinkaan suureellinen. Olemme vain pieni joukko munkkeja, jotka yrittävät parhaansa mukaan pitää huolta siitä, mitä menneiden vuosisatojen toverimme ovat rakentaneet”, veli Grimo sanoi.

Jos pyhäkön edessä ollut puiden varjostama alue oli ollut viileä, niin pyhäkkö itse oli kylmä. Jos Mihail ei olisi juuri tullut ulkoa, hän olisi saattanut kuvitella siellä olevan talvi. Koko pimeä tila hänen ympärillään tihkui koleutta.

”Tämän pienen eteistilan jälkeen pääsemme pyhäkkömme pääsaliin”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo aikaisi seuraavan oven. Seuraava tila oli huomattavasti suurempi ja korkeampi. Pääsali oli kuitenkin yhtä kylmä kuin eteinenkin. Valoa pääasaliin tuli ikkunoista, joita oli molemmissa päätyseinissä, muutama eteisen yläpuolelle ja muutama, hieman suurempi, vastakkaisella seinällä. Pääsalissa paloi useita kynttilöitä, jotka myös auttoivat hieman valaistuksessa.

Pyhäkön pääsalin kalustus koostui pöytäryhmistä sekä takaseinän alttarialueesta. Takaseinän ikkunat toimivat alttarin taustana ja sen edessä oli koroke. Korokkeen edessä puolestaan oli useassa kaaressa penkkejä.

Muutamassa pöytäryhmässä istui munkkeja, joista osa kävi keskenään jotakin keskustelua. Korokkeen edessä penkeillä puolestaa istui yksittäisiä ihmisiä omissa oloissaan.

”Vieraileeko luonanne miten paljon ihmisiä?” Mihail kysyi.

”Näinä vaikeina aikoina luonnollisesti kävijöitä on aika vähän, kun ihmiset eivät saa kulkea linnaan niin vapaasti, mutta normaalioloissa täällä käy aika paljon väkeä”, veli Grimo vastasi.

”Minkälaista väkeä täällä yleensä käy?” Mihail kysyi.

”Sanoisin, että aikalailla kaikenlaista. Suuri osa on tietysti keskuslinnassa asuvaa tai majoittuvaa, kuten tekin nyt. Mutta sitten käy kaupunkilaisia kaikista kaupungin osista aina Gyllenlaesin maanviljelijöihin saakka”, veli Grimo vastasi.

”Toivottavasti myös noita maanviljelijöitä riittää jatkossa. Pelkään, että tämä sota on tehnyt suurta tuhoa Gyllenlaesissa”, Mihail sanoi.

”Arvon ruhtinaan huoli on oikeutettua. Sodan tuho on tietysti aina suurta kaikkialla, mutta Gyllenlaesin asukkaat ovat olleet kaikkein heikoimmassa asemassa ja heidän kohtaamansa tuhon on ollut kokonaisvaltaisinta. Toivon koko sydämmestäni, että mahdollisimman moni heistä on päässyt pakenemaan kodeistaan”, veli Grimo sanoi.

”Toivon samaa”, Mihail sanoi.

Hetkiä keskuslinnassa V

Betula nana, osa 418

Munkki liikkui ensin hitaasti, mutta reipasti nopeasti askeliaan ja saapui yllättävän nopeasti Mihailin ja tämän avustajan luokse. Mihailin henkivartijat reagoivat nopeaan liikkeeseen, mutta Mihail rauhoitti nämä kädenliikkeellään.

”Ruhtinas Mihail Netronova, on kunnia, että lähestytte vaatimatonta pyhäkköämme. Meitä harvoin muistetaan tällaisella huomiolla”, munkki sanoi.

Munkki kumarsi Mihailille. Mihail vastasi kumarrukseen.

”Kiitoksia lämpimistä sanoistanne. Toivon, että minun olisi mahdollista teidän salliessanne tutustua kauniiseen pyhäkköönne vielä tarkemmin ja tutustua siihen kokonaisuudessa”, Mihail sanoi.

”Tietenkin, arvon ruhtinas, kaikki ovat tervetulleita pyhäkköömme olivat he paikallisia tai muualta”, munkki sanoi.

Mihail nyökkäsi huojentuneena. Pyhäkössä käymisestä ei tulisi sen suurempaa ongelmaa, vaan hän toivon mukaan saattoi hoitaa vierailun rauhallisesti ja huomaamattomasti.

”Kenen kanssa minun on kunnia puhua?” Mihail kysyi.

”Arvon ruhtinas tekee minulle suurta kunniaa huomioimalla vähäpätöisen munkin. Mikäli arvon ruhtinas toivoo minut tuntevan, niin voitte kutsua minua veli Grimoksi”, munkki vastasi.

”Hauska tutustua, veli Grimo”, Mihail sanoi.

”Kuten myös, arvon ruhtinas”, veli Grimo sanoi.

”Sopiiko, että tutustumme pyhäkköömme keskenämme vai haluatteko opastaa meitä?” Mihail kysyi.

”Mikäli se sopii arvon ruhtinaalle, niin voin johdattaa teidän sisään ja sen jälkeen voitte viettää hiljaisessa pyhäkössämme sen aikaa kuin toivotte”, veli Grimo sanoi.

”Tämä sopii meille oikein hyvin”, Mihail sanoi.

Mihail vilkaisi avustajaansa, joka myös näytti tyytyväiseltä heidän kohtaamaansa vastaanottoon.

”Mainiota, voinkin samantien lähteä johdattamaan teitä pyhäkköömme”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo oli jo lähdössä johdattamaan heitä, kun hän vielä pysähtyi ja kääntyi Mihailin puoleen.

”Jos sallitte, arvon ruhtinas, niin voinko esittää vielä pienen toiveen?” Veli Grimo kysyi.

Mihail toivoi, etteivät ongelmat alkaisi nyt.

”Olkaa hyvät”, Mihail vastasi.

”Tämä toive koskee niin teitä kuin seurassanne saapuneita. Pyhäkkömme on rauhan paikka ja harras toiveemme olisi, ettei sinne saavuttaisi aseiden kanssa. Toiveenamme siis olisi, että jättäisitte kantamanne aseenne tänne pyhäkön ulkopuolelle ja tulisitte sisälle vasta sitten”, veli Grimo sanoi.

Mihailin käsi osui hänen miekkansa kahvaan. Hänkin kantoi asetta jatkuvasti mukanaan, kuten kaikki hänen henkivartijansa. Seurueen ainoa aseistamaton oli todennäköisesti hänen avustajansa.

”Tietenkin, kuten toivotte”, Mihail sanoi.

Veli Grimo kumarsi Mihailille syvään ja jätti heidät sopimaan yksityiskohdista.

Mihail määrästi osan henkivartijoistaan jäämään ulos ja vartioimaan sisään tulevien aseita. Jos sisällä sattuisi jotakin, oli ulos jäävien myös määrä rynnätä sisään pyhäkköön aseiden kanssa.

Yksi henkivartijoista tuli keskustelemaan Mihailin kanssa kahden kesken.

”Arvon ruhtinas, toivottavasti tämä ei ole ansa”, henkivartioista sanoi.

”Tuskin. Sitä varten olisi pitänyt olla sotilaita piilossa pitkän aikaa”, Mihail sanoi.

”Olkaamme kuitenkin varuillamme”, henkivartija sanoi.

Mihail nyökkäsi.

Inktober

Lokakuu on täällä ja sehän tarkoittaa pimenevien iltojen lisäksi myös Inktoberia. Mikäli konsepti ei ole tuttu, niin kyseessä on piirtämishaaste, jonka aikana piirretään kuukauden ajan joka päivä tussattu valmis kuva ja kuvan aiheena ja inspiraationa kullekin päivälle toimii valmiista sanalistasta löytyvä sana. Kuukauden jokaiselle päivälle on siis oma sanansa.

Olen aikaisemmin osallistunut Inktoberiin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla en panostanut ennakkosuunnitteluun riittävästi ja yritys jäi varsin torsoksi. Toisella kertaa käytin ennakkosuunnitteluun huomattavasti enemmän aikaa, mikä johti paljon onnistuneempaan lopputulokseen. Jo ennen lokakuuta mietin jokaiselle päivälle sanasta aiheen, mitä oikeasti lähden toteuttamaan ja tein siitä nopean luonnoksen muistikirjaani. Tältä pohjalta piirtäminen onnistui kuukauden ajan kohtalaisesti, vaikka useana päivänä aika kova kiire tulikin ja tuotokset eivät ihan sitä aina olleet, mitä olisin ehkä toivonut. Muun arjen keskellä aikaa piirtämisellä on kuitenkin aina rajallisesti.

Inktober kuviani vuodelta 2020.

 

Tarkoituksena olisi siis tänä vuonna osallistua Inktoberiin jälleen parin vuoden tauon jälkeen. Sanalista vaikuttaa myös erittäin kiinnostavalta, joten odotan innolla minkälaisia omista kuvista tulee ja minkälaisia kuvia muut piirtäjät tekevät. Kuvat tulen julkaisemaan Instagramissa henkilökohtaisella tililläni @magnusjyrkkanen ja sieltä selaamalla läytyvät myös vanhat piirrustukseni.

Kirjoittamisen ja pienoismallailun lisäksi piirtäminen on kolmas lähellä sydäntä oleva luova harrastukseni. Siihenkin liittyen voisin tänne blogiin kirjoitella joskus, vaikka varsinaisesti kyseessä onkin kirjoittamiseen keskittyvä blogi.