Hetkiä keskuslinnassa V

Betula nana, osa 418

Munkki liikkui ensin hitaasti, mutta reipasti nopeasti askeliaan ja saapui yllättävän nopeasti Mihailin ja tämän avustajan luokse. Mihailin henkivartijat reagoivat nopeaan liikkeeseen, mutta Mihail rauhoitti nämä kädenliikkeellään.

”Ruhtinas Mihail Netronova, on kunnia, että lähestytte vaatimatonta pyhäkköämme. Meitä harvoin muistetaan tällaisella huomiolla”, munkki sanoi.

Munkki kumarsi Mihailille. Mihail vastasi kumarrukseen.

”Kiitoksia lämpimistä sanoistanne. Toivon, että minun olisi mahdollista teidän salliessanne tutustua kauniiseen pyhäkköönne vielä tarkemmin ja tutustua siihen kokonaisuudessa”, Mihail sanoi.

”Tietenkin, arvon ruhtinas, kaikki ovat tervetulleita pyhäkköömme olivat he paikallisia tai muualta”, munkki sanoi.

Mihail nyökkäsi huojentuneena. Pyhäkössä käymisestä ei tulisi sen suurempaa ongelmaa, vaan hän toivon mukaan saattoi hoitaa vierailun rauhallisesti ja huomaamattomasti.

”Kenen kanssa minun on kunnia puhua?” Mihail kysyi.

”Arvon ruhtinas tekee minulle suurta kunniaa huomioimalla vähäpätöisen munkin. Mikäli arvon ruhtinas toivoo minut tuntevan, niin voitte kutsua minua veli Grimoksi”, munkki vastasi.

”Hauska tutustua, veli Grimo”, Mihail sanoi.

”Kuten myös, arvon ruhtinas”, veli Grimo sanoi.

”Sopiiko, että tutustumme pyhäkköömme keskenämme vai haluatteko opastaa meitä?” Mihail kysyi.

”Mikäli se sopii arvon ruhtinaalle, niin voin johdattaa teidän sisään ja sen jälkeen voitte viettää hiljaisessa pyhäkössämme sen aikaa kuin toivotte”, veli Grimo sanoi.

”Tämä sopii meille oikein hyvin”, Mihail sanoi.

Mihail vilkaisi avustajaansa, joka myös näytti tyytyväiseltä heidän kohtaamaansa vastaanottoon.

”Mainiota, voinkin samantien lähteä johdattamaan teitä pyhäkköömme”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo oli jo lähdössä johdattamaan heitä, kun hän vielä pysähtyi ja kääntyi Mihailin puoleen.

”Jos sallitte, arvon ruhtinas, niin voinko esittää vielä pienen toiveen?” Veli Grimo kysyi.

Mihail toivoi, etteivät ongelmat alkaisi nyt.

”Olkaa hyvät”, Mihail vastasi.

”Tämä toive koskee niin teitä kuin seurassanne saapuneita. Pyhäkkömme on rauhan paikka ja harras toiveemme olisi, ettei sinne saavuttaisi aseiden kanssa. Toiveenamme siis olisi, että jättäisitte kantamanne aseenne tänne pyhäkön ulkopuolelle ja tulisitte sisälle vasta sitten”, veli Grimo sanoi.

Mihailin käsi osui hänen miekkansa kahvaan. Hänkin kantoi asetta jatkuvasti mukanaan, kuten kaikki hänen henkivartijansa. Seurueen ainoa aseistamaton oli todennäköisesti hänen avustajansa.

”Tietenkin, kuten toivotte”, Mihail sanoi.

Veli Grimo kumarsi Mihailille syvään ja jätti heidät sopimaan yksityiskohdista.

Mihail määrästi osan henkivartijoistaan jäämään ulos ja vartioimaan sisään tulevien aseita. Jos sisällä sattuisi jotakin, oli ulos jäävien myös määrä rynnätä sisään pyhäkköön aseiden kanssa.

Yksi henkivartijoista tuli keskustelemaan Mihailin kanssa kahden kesken.

”Arvon ruhtinas, toivottavasti tämä ei ole ansa”, henkivartioista sanoi.

”Tuskin. Sitä varten olisi pitänyt olla sotilaita piilossa pitkän aikaa”, Mihail sanoi.

”Olkaamme kuitenkin varuillamme”, henkivartija sanoi.

Mihail nyökkäsi.