Kuolleestamanattu velho VII

Betula nana, osa 432

Mihailin avustaja pyyhki sulkakynän puhtaaksi ja sulki mustepullon. Sitten hän keräsi kaikki paperit ja muut tarvikkeet takaisin kansioon, josta ne oli ottanut. Juuri kirjoittamansa paperin hän jätti sen ulkopuolelle, jotta muste ei sotkeentuisi ennen kuivumistaan.

”Noniin, valmista”, avustaja sanoi.

Avustaja nousi ja käveli tavaroinensa vaitonaisena ulos. Ovea sulkiessä tämä vielä vilkaisi Mihailiin, joka ei antanut merkkiä siitä että, olisi muuttanut mieltään. Ovi sulkeutui ja nukkumasalin hiljaisuus muuttui yhä painostavammaksi.

Lopulta hiljaisuuden rikkoi Mihailin liikahdus. Hän nousi seisomaan.

”Sanotte, ettei teillä ole tietoa taikavoimistanne”, Mihail sanoi.

”Kyllä, arvon ruhtinas. Toivoisin, että myös uskoisitte minua”, Lucius sanoi.

”Pahoittelen, mutta aion testata teitä”, Mihal sanoi.

Mihail loitsi pienen loitsun, joka jäädytti makuusalin oven kiinni. Sitä ei saisi kukaan auki ilman muurinmurtajaa.

”Eikä kukaan pääse meitä häiritsemään”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho nousi pelästyneenä seisomaan ja veätytyi kohti makuusalin seinää. Perääntymismatkaa ei ollut kahdenkaan askeleen vertaa.

”Arvon ruhtinas, minä pyydän”, Lucius sanoi.

”Älkää pyytäkö, vaan kertokaa totuus”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi pienen jääkimpaleen, joka jäädytti kuolleestamanatun velhon käden makuusalin seinään kiinni.

”Minä kerron totuutta koko ajan”, Lucius sanoi.

Kuolleestamanattu velho yritti irrottaa seinään kiinni jäätynyttä kättään, mutta pelkillä käsivoimilla se ei onnistunut. Samalla Mihail Loitsi uuden jääkimpaleen, jolla kiinnitti kuolleestamanatun velhon toisen jalan myös seinään.

”Älkää, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.

Heidän puheensa oli alkanut muuttumaan kohti huutoa ja äänet olivat kantautuneet myös käytävään. Mihail ei välittänyt koputuksesta tai huhuilusta, vaan loitsi taas yhden jääkimpaleen, jolla kiinnitti kuolleestamanatun velhon toisen käden seinään. Perään hän loitsi neljännen, jolla kiinnitti myös tämän toisen jalan paikoilleen lattiaan.

”Ei, päästä minut”, Lucius sanoi.

Oveen koputettiin taas, nyt kovempaa.

”Pääset irti itsekin, kun vapautat taikavoimasi”, Mihail sanoi.

”Ei minulla ole sellaisia”, Lucius sanoi.

Mihail pudisti päätään.

”Kyllä sinulla on, minä tiedän sen”, Mihail sanoi.

”Mutta kun ei ole”, Lucius sanoi.

Kuolleestamanattu velho alkoi itkeä.