Kuolleestamanattu velho X

Betula nana, osa 435

Kuolleestamanattu velho oli sulattanut itseään pitelevät jääpalat pois Mihalin painettua päänsä ja loitsinut sitten tulipallon, jonka paiskasi päin Mihailia, kun hän nosti katseensa ylös. Mihailin hengen pelasti ainoastaan se asia, että kuolleestamanattu velho oli vasta käynyt läpi kuolleestamanauksen eikä ollut vielä palautunut siitä. Vaikka kuolleestamanatun velhon loitsima tulipallo ei ollut vielä riittävän voimakas suoraan tappamaan Mihailia, oli siinä silti paljon voimaa.

Tulipallon voima paiskasi Mihailin päin vastakkaista seinää ja sen läpi. Onnekseen viereisen makuusalin asukas ei ollut huoneessaan paikalla, kun tuli poltti kaiken sen sisällä. Makuusalin ovi paiskautui paineen voimasta päin käytävän toista seinää ja hajosi puusäleeksi.

Mihail haukkoi kuumaa ilmaa ympärillään. Happi oli vähissä palon jäljiltä. Kuullessaan lästyvät kuolleestamanatun velhon askeleet savun läpi Mihail pakottautui seisaalleen ja loitsi ympärilleen jääkilven.

Kuolleestamanattu velho hymähti huvittuneena, kun näki pölyn läpi Mihailin loitsimat jääkilvet.

”Pahoittelut teille, arvon ruhtinas. En jaksanut enää näytellä”, Lucius sanoi.

Kuolleestamanatun velhon ääni oli ivan kyllästämä.

”Tiesin, että et ollut menettänyt voimiasi kuolleestamanauksessa. Ei kukaan menetä tuollaisia voimia ilman, että tarkoitan sitä”, Mihail sanoi.

”Mutta melkein uskoit minua. Jos olisin jaksanut näytellä vähän pidempään uskollista pientä alaistasi, niin olisin voinut tehdä mitä tahansa”, Lucius sanoi.

Mihail ei halunnut myöntää asiaa.

”Melkein tapoin sinut uudelleen”, Mihail sanoi.

”Se olisikin parempi kohtalo kuin olla sinun orjanasi”, Lucius sanoi.

”Mutta sinähän olet jo minun orjani. Halusit sitä tai et”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho nauroi.

”Oletko seonnut tärähdyksestä?” Lucius kysyi.

”Oletko aivan varma, että olet se, joka on kontrollissa?” Mihail kysyi.

Kuolleestamanattu velho ei vastannut. Tämä vain pyöritteli päätään.

”Oletko aivan varma, että olet oma itsesi?” Mihail kysyi.

”Mitä oikein selität?” Lucius kysyi.

Mihail hymähti huvittuneena.

”Kuka sinä olet ja ketä palvelet?” Mihail kysyi.

”Joko sen unohdit? Niinkä pahasti löit pääsi?” Lucius kysyi.

”Vastaa kysymykseeni”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho heilautti turhautuneena käsiään.

”Kuten varmasti hyvin muistat, minä olen Lucius Ignis”, Lucius sanoi.

”Ja ketä palvelet?” Mihail kysyi.

”Eikö se ole itsestäänselvää?” Lucius kysyi.

”Sano itsestäänselvyyskin ääneen, pyydän”, Mihail vastasi.

Kuolleestamanattu velho tuhahti.

”Tietysti palvelen Mihail Netronovaa, kuolleiden kuningasta”, Lucius sanoi.