Kuolleestamanattu velho VIII

Betula nana, osa 433

Ovelta kuului kolmannen kerran koputusta, joka oli jo kovaa jyskytystä. Perään kuului kyselyjä siitä, oliko kaikki kunnossa.

”Jos tämä ei riitä, niin tarvitse lisää motivaatiota taikavoimiesi etsimiseen”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho sanoi itkuaan keskeytymään sen verran, että sai vilkaistua Mihailia, jonka katse oli julma.

”Arvon ruhtinas, minä pyydän”, Lucius sanoi.

Itkun uuvuttama kuolleestamanattu velho joutui vetämään välillä henkeä.

”En minä osaa mitään taikoja”, Lucius sanoi.

”Lopeta tuo”, Mihail sanoi.

Mihail taikoi uuden jääkimpaleen, joka kiinnitti kuolleestamanatun velhon keskivartalon seinään.

”Mitä pidempään vastustelet, sitä enemmän joudut kärsimään”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi jäästä itselleen lähes miekan mittaisen piikin ja otti sen käteensä.

”Ja minä myös tarkoitan sitä”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho yritti rimpuilla irti, mutta tämä oli niin tiukasti kiinni, että se oli turhaa. Seuraavaksi tulisi avunhuudot, mutta Mihail esti sen taikomalla kääkimpaleen, joka peitti kuolleestamanatun velhon suun ja kiinnitti tämän pään seinään.

”Yhäkö olet sitä mieltä, ettei sinulla ole taikavoimia?” Mihail kysyi.

Kuolleestamanattu velho ei pystynyt enää vastaamaan, mutta mitään muutakaan ei tapahtunut.

”Oletan, että tuo tarkoittaa sitä, että vastustat edelleen”, Mihail sanoi.

Mihail astui kuolleestamanatun velhon luokse. Hän näki, että tämän silmakulmassa oli kyynel, joka valahti alas ja jäätyi poskelle osuessaan Mihailin loitsiman jään reunaan.

”Tämä tulee sattumaan”, Mihail sanoi.

Mihal käänsi kädessään olevan jääpiikin kohti kuolleestamanatun velhon kylkeä ja työnsi sen läpi tämän palaneesta ihosta. Kuolleestamanattu velho päästi mykistetyn kivunhuudon.

”Minun ei edes tarvitse pelätä sinun tappamistasi, koska voin vain manata sinut uudelleen eloon ja jatkaa”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanatun velhon silmät kimpuilivat pelosta sekaisena.

”Sinun kanssasi taisteleminen oli varsin epämiellyttävää, koska olit eläessäsikin niin jääräpäinen, joten aion nauttia tästä mahdollisimman paljon”, Mihail sanoi.

Mihail veti jääpiikin irti kuolleestamanatusta velhosta ja pisti sen uuteen kohtaan ja hieman syvemmälle. Kuolleestamanattu velho päästi taas mykistetyn kivunhuudon. Mihail veti jääpiikin uudestaan ulos ja pisti uudestaan. Hän pisti uudestaan. Ja uudestaan.

Muutaman kymmenen piston jälkeen Mihail totesi, että jääpiikillä pisteleminen oli lopulta aika tylsää ja kuolleestamanatun velhon reaktiot kipuun alkoivat pikkuhiljaa vaimentua. Tämä oli turtumassa siihen kipuun, jota hän pistelemällä kykeni aiheuttamaan. Mihailin täytyi keksiä jotakin muuta, jolla saada kuolleestamanattu velho kallistumaan taikavoimiensa äärelle. Jos tämä ei niitä itse vielä tuntenut, niin kyllä niiden jossakin tämän sisällä piti olla. Mihail oli siitä varma.