Kuolleestamanattu velho XIII

Betula nana, osa 438

Tuuli heilutti viirejä kaupunginmuurilla ja sekoitti heidän hiuksiaan. Mihail katseli alas tasagolle ja Lucius astui hänen vierelleen. Pohjoisen suuntaan näkymä oli rauhallinen. Siellä täällä kulki Imperiumin armeijan joukkoja ja nämä olivat rakentaneet joitakin pieniä väliaikaisvarustuksia pitkin tasankoa. Varustusten takana näkyi telttoja. Telttoja oli sitä enemmän, mitä kauemmaksi katseen suuntasi muurin juuresta.

”Miltä näyttää?” Mihail kysyi.

”Sotatantereelta, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.

Siltä tasanko todella näytti. Pellot olivat pääosin joko palaneet tai tallaantuneet. Siellä täällä savusi kyteviä tulia. Telttoja enemmän oli pikaisesti kaivettuja kumpuja, joiden alla makasi ties kuinka monta sotilasta.

”Toivon, että voisin nähdä tämän saman maiseman taas kukoistavana”, Mihail sanoi.

Lucius katsoi Mihailia hieman yllättyneenä.

”Oliko se niin yllättävää?” Mihail kysyi.

”Kaikki ovat vain puhuneet niin paljon sodasta Suurta keisarikuntaa vastaan, että kuvittelin teidän ajattelevan vain sitä”, Lucius vastasi.

”Ajattelen paljon muutakin enkä haluaisi ajatella sotaa ollenkaan. Emme käy tätä sotaa siksi, että halauaisimme sitä käydä, vaan siksi, että meidät pakotettiin siihen”, Mihail sanoi.

”Mitä tapahtui?” Lucius kysyi.

”Koska halusimme välttää sodan, niin teimme huonon sopimuksen Suuren keisarikunnan kanssa. Sopimus osoittautui kuitenkin vain juoneksi meidän tuhoamiseksi ja siitä juonesta selviytyneet ovat täällä keskellä piiritystä”, Mihail vastasi.

”Ja nyt haluatte kostaa”, Lucius sanoi.

Mihail pudisti päätään.

”Emme oikeastaan edes halua kostaa. Haluamme vain päästä kaikki ehjänä kotiin”, Mihail sanoi.

”Miksi ette sitten vain mene kotiin?” Lucius kysyi.

”Se on vaikeaa, kun vastapuoli haluaa tuhota kaikki jäljetkin meistä”, Mihail vastasi.

Lucius nyökkäsi.

”Se tekee siitä kyllä vaikeaa. Eikä sellaiselle pohjalle voi lähteä rakentamaan rauhaa”, Lucius sanoi.

”Ei niin, ellei siihen jollakin tavalla pakoteta”, Mihail sanoi.

”Aiotteko tällä taistelulla Gyllenburhin hallinnasta pakottaa Suuren keisarikunnan rauhaan?” Lucius kysyi.

Mihail kohautti olkiaan.

”Katsotaan, mihin pystymme. Suuri keisarikunta on nimensä mukaisesti suuri ja tämä on vain syrjäinen kaivoskaupunki”, Mihail vastasi.

”Tämä on aika suuri kaupunki ollakseen vain syrjäinen kaivoskaupunki”, Lucius sanoi.

”Ehkä, mutta ei tämä Suuren keisarikunnan ydinaluettakaan ole”, Mihail sanoi.

Lucius nyökkäsi.