Kuolleestamanattu velho XIV

Betula nana, osa 439

Mihail ja Lucius seurasivat seesteistä Gyllenlaesia. Aikansa seurattuaan savupatsaiden liikettä tuulessa Lucius käänsi katseensa Mihailiin.

”Et varmaankaan tuonut minua tänne vain katselemaan alas muurilta?” Lucius kysyi.

Mihail ei pitänyt kiirettä vastaamisen kanssa.

”Niin, en varmaankaan”, Mihail vastasi.

Lucius oli malttamaton ja hän polvistui Mihailin eteen.

”Mikä on käskynne, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.

Mihail kääntyi kohti Luciusta, joka jäi odottamaan Mihailin käskyä. Mihial tunsi olonsa kiusaantuneeksi polvistumisen edessä. Samalla hän tiesi, että hänen täytyi tehdä kuolleestamanatulle velholle vielä viimeinen testi ennen kuin hän pystyi luottamaan tähän täysin.

Henkivartijat liikahtivat rauhattomasti, kun nämä arvasivat Mihailin seuraavan liikkeen. Mihail käänsi katseensa kohti näitä, avustajaansa sekä Tammen seuraajia.

”Me pärjäämme kahdestaan”, Mihail sanoi.

Mihailin henkivartijat yrittivät protestoida, mutta Mihail viittasi nmä hiljenemään. Hän oli päätöksensä tehnyt.

”Oletteko aivan varma, arvon ruhtinas?” Avustaja kysyi.

”Olen”, Mihail vastasi.

”Voimmeko tulla seuraamaan tapahtumia lähempää?” Tammen seuraaja kysyi.

”Olette täällä paremmassa turvassa”, Mihail vastasi.

Mihail käänsi katseensa taas Luciuksen puoleen.

”Tule”, Mihail sanoi.

Mihail viittoi Luciuksen nousemaan ylös.

”Mihin menemme?” Lucius kysyi.

”Alas”, Mihail vastasi.

Lucius kurkotti katsomaan muurin reunan yli.

”Alas on pitkä matka”, Lucius sanoi.

Mihail ei vastannut vaan loitsi jäiset portaat. Sitten hän nousi muurin reunalle ja lähti kävelemään alas portaita. Lucius kiirehti Mihailin perään.

Heidän kävellessään alas Mihail huomasi, että tasangolla alkoi käydä kuhina. Heidät oli huomattu, tai muuria vasten ilmestyneet portaat oli huomattu, ja Imperiumin armeijan joukot valmistautuivat kohtaamaan heidät. Alas päästyään he saivat kuitenkin kävellä hyvän matkaa ennen kuin kohtasivat Imperiumin sotilaita.

”Oletko valmis?” Mihail kysyi.

”Olen valmis mitä ikinä käskette minun tekemään”, Lucius vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Sitten käsken sinua taistelemaan vastaamme tulevia sotilaita vastaan. Surmaa heidät parhaaksi katsomallasi tavalla, jotta minä voin kuolleestamanata heidät”, Mihail sanoi.

Lucius hyväksyi käskyn nyökkäyksellään ja lähti toteuttamaan sitä.