Gyllenburhin kohtalo

Betula nana, osa 441

Suuren keisarikunnan armeija sai vakautettua taistelutilanteen Gyllenlaesissa ja Imperiumin armeija ei päässyt etenemään pidemmälle tasangolle tai saanut kosketusta kaupunginmuurin pidemmältä matkalta. Imperiumin armeija ei myöskään saanut koskekusta yhteenkään kaupungin pääporteista, joten Imperiumin armeijan oli lähes mahdoton hyökätä itse kaupunkia kohti. Ainut tie oli muurin yli ja Imperiumin armeijan sivustalla vastassa oli lähes koko matkalta kaupungin ulkomuurin ja yläkaupungin kaksoismuuri. Suuren keisarikunnan armeija päätti luottaa tähän esteeseen sekä antaa vihollistensa taistella keskenään muurin hallinnasta.

Imperiumin vastaiselle sivustalle Gyllenlaesissa Suuren keisarikunnan armeija kaivautui maahan ja koko tasangon poikki rakennettiin kevyiden linnoitusten sarja. Kevyet kaivannot ja varustukset toimivat lähinnä hidasteena jalkaväelle, mutta ne estivät ratsuväen rynnäkön. Näin Suuren keisarikunnan armeija pyrki varmistamaan sivustansa, jotta Imperiumin armeija ei pääsisi tekemään samaa yllätystä uudelleen.

Sen jälkeen Suuren keisarikunnan armeijan huomio kääntyi taas itse kaupunkiin ja tavoitteeseen valloittaa se takaisin. Tällä kertaa Suuren keisarikunnan armeija aloitti pienillä tunnustelevilla hyökkäyksillä, joilla pyrittiin löytämään heikkoja kohtia netronovalalaisten puolustuksesta.

Yläkaupungin puolustus piti, mutta ei täydellisesti. Niinpä Mihail saapunut pohtimaan tilanteeseen ratkaisuja yhdessä kapteeni Kallaksen kanssa, joka johti puolustusta keskikaupungin suuntaan. Kapteeni Suomaksen vastuulle jäivät keskuslinnan ja Gyllenlaesin puoleinen muuri.

Kapteeni Kallas antoi Mihailin katsella rauhassa keskikaupungin ylle ennen kuin esitti kysymyksensä. Yläkaupungin portin katolta näkymän oli hieno.

”Mitä mieltä olet puolutuksen järjestelyistä?” Venir kysyi.

Mihail mietti vastaustaan niin pitkään, että Kallas ehti jo kuvitella ettei sitä tule.

”Varmaan se on paras, mihin tässä tilanteessa pystymme. En muuttaisi siinä mitään”, Mihail vastasi.

”Mutta...”, Venir sanoi.

”En usko, että paras mihin pystymme, on tässä tilanteessa riittävää. Suurella keisarikunnalla on liian suuri ylivoima, jotta vain taistelemalla pystyisimme kääntämään taistelun eduksemme”, Mihail sanoi.

Kallas nyökkäsi. Hän nojasi muuriin ja huokaisi.

”Emme voi voittaa, vaikka mitä tekisimme. Tämä valitettava totuus on taas edessämme. Vaikka haluaisin uskoa parhaaseen, niin pelkään, että saapumisenne lopulta vain lykkäsi väistämätöntä”, Venir sanoi.

”Silti emme voi luovuttaa”, Mihail sanoi.

”En sanonutkaan, että meidän pitäisi”, Venir sanoi.

”Mitä meidän sitten pitäisi, jotta voisimme voittaa?” Mihail kysyi.

”Keksi jotakin suurta”, Venir vastasi.

”Jotakin suurempaa kuin lohikäärme, kuolleestamanattu velho tai kolmas armeija sivustaan?” Mihail kysyi.

Kallas oli hetken ajan hiljaa.

”Niin”, Venir vastasi.