Taistelun repimä kaupunki IV

Betula nana, osa 448

Senet laski päänsä Emilyn olkapäälle ja alkoi itkeä. Ensin Emily ihmetteli, mutta tajusi sitten Senetin olevan pelosta sekaisin. Emily halasi Senetiä.

”Uskalsin lähteä mukaan vain siksi, että tiesin Mihailin ainakin pystyvän suojelemaan meitä miltä tahansa vaaralta”, Senet sanoi.

”Olen pahoillani, että olen johdattanut sinut tällaiseen tilanteeseen”, Emily sanoi.

Senet pudisti päätään.

”Ei vika ole teidän, rouva”, Senet sanoi.

Emily ei halunnut nyt korjata Senetiä.

”On se minun vikani. Ilman minua et olisi täällä”, Emily sanoi.

”En silti syytä teitä siitä, että lähdin mukaan. Päätin itse lähteä”, Senet sanoi.

Senet sai pikkuhiljaa kyynelvirtansa rauhoittumaan ja sai taas kannateltu itseään. Hän katsoi Emilyä.

”Ehkä jonain päivänä olen onnellinen siitä, että lähdin mukaan. Mutta nyt minua pelottaa. Minua pelottaa niin paljon”, Senet sanoi.

Emily halasi Senetiä.

”Minuakin pelottaa”, Emily sanoi.

”Älkää kertoko sitä minulle, rouva”, Senet sanoi.

”Pelko kertoo siitä, että olet elossa”, Sarnel sanoi.

”Niin, olen minä elossa. Ainakin vielä”, Senet sanoi.

”Ja pääset elossa takaisin Aegyzaan, tai mihin ikinä haluatkaan täältä lähteä, jos se meistä riippyy”, Emily sanoi.

”Voit luottaa siihen, että suojelemme sinua enemmän kuin itseämme”, Narsha sanoi.

Senet pudisti päätään.

”Ei, älkää tehkö sitä. Luvatkaa minulle, että ette suojele itseänne minun kustannuksellani. En voisi elää sellaisen kanssa, jos teille sattuisi jotakin”, Senet sanoi.

Senet irrottautui Emilyn halauksesta ja katsoi heitä molempia.

”Lupaattehan?” Senet kysyi.

Pienenen epäröinnin jälkeen Emily, Narsha ja Sarnel suostuivat lupaukseen.

”Kiitoksia. Olette todellisia ystäviä. Toivon vain, että saamme kokea yhdessä vielä monia ilon ja onnen hetkiä”, Senet sanoi.

”Varmasti saammekin, kunhan selviämme ensin tuolta”, Sarnel sanoi.

Sarnel käänsi katseensa kaupunkiin, joka vääjäämättömästi lähestyi.