Taistelun repimä kaupunki XII

Betula nana, osa 456

Anna johdatti heidät muutaman korttelin päässä olevan talolle, jonka sivuovea hän osoitti. Talo oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta ei erottunut hirveästi muista alueen taloista. Nopealla vilkaisulla ainoa erityispiirre oli se, että naapuritalot olivat varsin lähellä.

”Minun asuinhuoneeni on täällä. Voinemme olla siellä ainakin hetken rauhassa”, Anna sanoi.

Anna vilkaisi Narshaa.

”Pahoittelen, mutta huoneeni on aika matala. Voi olla, ettette mahdu seisomaan siellä aivan suorassa”, Anna sanoi.

”Ei se haittaa”, Narsha sanoi.

Anna nyökkäsi ja johdatti heidät sisään sivuovesta.

Ovi johdatti heidät kapeaan rappuun, jota pitkin Anna johdatti heidät neljänteen kerrokseen. Siellä heitä odotti pieni vinokattoinen huone. Huoneen kummallakin laidalla oli kapea sänky ja niiden välissä pieni pöytä, jonka luona oli kaksi tuolia.

”Huonekaverini saapuu yleesä vasta myöhään, joten voimme jutella täällä”, Anna sanoi.

”Jaat jonkun kanssa näin pienen huoneen?” Emily kysyi.

”Sain tämän meille emäntäni kautta kohtuullisen edullisesti, niin pystyimme ottamaan tämä kahdestaan. Harvoilla on itse vuokrattua huonetta, vaan he majoittuvat isäntäperheen talossa. Silloin tietysti on myös isäntäperheen valvonnassakin”, Anna vastasi.

Emily nyökkäsi. Hän ei halunnut tarkentaa sitä, että oli tarkoittanut huoneen olevan pieni kahden ihmisen jaettavaksi.

”Emäntäsi täytyy olla hyvä sinulle, kun hän löysi tällaisen huoneenkin sinulle vuokrattavaksi”, Senet sanoi.

Anna huokaisi ja istuutui sängylleen. Senet tuli hänen vierelleen ja Emily istuutui tuolille pöydän luokse. Sarnel puolestaan istuutui lattialle.

”Emäntä on tiukka, mutta osaa arvostaa kovaa työntekoa”, Anna sanoi.

”Entä isäntäsi?” Senet kysyi.

Anna kohautti olkiaan.

”Hän ei paljoa välitä meistä apulaisista. Tosin hän ei välitä enää paljoa muustakaan, kun sota riehuu ympärillä. Hän kokee, ettei voi tehdä asialle mitään”, Anna vastasi.

Senet ja Emily vilkaisivat tosiaan.

”Mutta ovat emäntä ja isäntä minua kohtaan oikein hyviä. Työtä vain on aivan liikaa, kun uusia apulaisia ei saada ja kaikki on paljon vaikeampaa”, Anna sanoi.

”Sodan takiako?” Senet kysyi.

Anna katsoi Senetiä oudoksuen.

”Minkä muunkaan takia?” Anna kysyi.

”Ymmärrettävästi sen takia. Anteeksi, saavuimme vasta tänään kaupunkiin, joten emme ole tilanteesta aivan kärryillä”, Senet vastasi.

Emily tajusi heti, että oli huono ajatus paljastaa, että he olivat saapuneet kaupunkiin sen ulkopuolelta keskellä piiritystä.

Taistelun repimä kaupunki XI

Betula nana, osa 455

Senet tuli Emilyn ja naisen luokse. Se sai Emilyn olon helpottumaan. Senetin olisi ehkä helpompi puhua naisen kanssa.

”Anteeksi, en katsonut eteeni, niin törmäsin teihin”, Senet sanoi.

”Ei, ei. Syy oli minun. Pyydän anteeksi ryntäilyäni”, nainen sanoi.

”Ei, minä pyydän anteeksi”, Senet sanoi.

”Anteeksi”, nainen sanoi.

”Anteeksi”, Senet sanoi.

Senet ja nainen katsoivat toisiaan anteeksipyytäväksi, kunnes tajusivat juuri käyneensä keskustelun. Lyhyen pidättelyn jälkeen molemmat nauroivat ääneen.

”Anteeksi, en saisi nauraa”, nainen sanoi.

”Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi”, Senet sanoi.

Kaksikko halasi nauraen ja Emily ja Sarnel vilkaisivat toisiaan.

”Ymmärrätkö sinä mitä tässä tapahtuu?” Sarnel kysyi.

Emily pudisti päätään. Salaa hän mietti, että kyse saattoi olla vain kahden palvelijan kohtaamisesta. Ja toisaalta kahden samanlaisen sielun kohtaamisesta.

”Minä olen Senet Neferkanen tytär”, Senet sanoi.

”Ja minä olen Anna Markintytär”, nainen sanoi.

Senet vilkaisi taloa, josta Anna oli äsken tullut kujalle.

”Oletko palvelijana tässä talossa?” Senet kysyi.

Annan ilme vakavoitui, kun hän muisti, että oli edelleen talon edessä. Hän teki nopean vilkaisun kohti talon ikkunaa ja nyökkäsi. Senet aavisti, ettei Anna tuntenut oloaan täysin rennoksi talon edessä.

”Voitko viedä meidät jonnekin, jossa voimme jutella rauhassa?” Senet kysyi.

Anna vilkaisi Senetiä, Emilyä ja Sarnelia, viimestä hieman pidempään, ja nyökkäsi.

”Seuratkaa”, Anna sanoi.

Anna otti Senetiä kädestä kiinni ja lähti johdattamaan heitä kujaa eteenpäin. Emily ja Sarnel seurasivat perässä.

”Ja jos mahdollista, niin voitko johdattaa meidät hiljaisia kujia pitkin”, Senet sanoi.

Anna käänsi katseensa hetkeksi Senetiin ja hymyili.

”Tietenkin. Kulje itsekin aina vain hiljaisia kujia pitkin. Isännät ja emännät näkevät pääkaduilla mielellään vain toisiaan. Palvelijat sopivat paremmin sivukujille”, Anna sanoi.

Senet vastasi Annan hymyyn ja nyökkäsi.

”Kiitos”, Senet sanoi.

Taistelun repimä kaupunki X

Betula nana, osa 454

Alkuun kaupunki oli hyvin hiljainen eivätkä he kohdanneet vastaantulijoita. Oli kuitenkin väistämätöntä, että lopulta joku tuli heitä vastaan. Kun sitten näin kävi, heidän vaatteensa, mutta erityisesti Sarnel, herättivät huomiota. Kuten he olivat olettaneetkin. Kaupungin asukkaat suhtautuivat heihin varovaisesti ja väistivät mahdollisuuksien mukaan.

”Luuletko, että he ilmoittavat meistä jonnekin?” Senet kysyi.

”Jos he olisivat ilmoittaneet, niin meitä olisi jo sotilasjoukko vastassa”, Sarnel vastasi.

”Voi siis olla, että kaupunki on netronovalan armeijan hallussa. Kadulla vastaan tulleet ovat näyttäneet paikallisilta”, Emily sanoi.

He kääntyivät taas pienemmälle kadulle.

”Oletko varma, että he ovat paikallisia?” Senet kysyi.

Emily kohautti olkiaan.

”Ainakin he ovat pukeutuneet samalla tavalla kuin Suuren keisarikunnan asukkaat yleensä ovat pukeutuneet. Monet opiskelijatoverini olivat kotoisin Suuren keisarikunnan alueelta ja pääosin kaupungeista”, Emily vastasi.

”Aivan. Minä aina unohda, että rouvalla on menneisyyttä ennen Aegyzaan saapumistaan”, Senet sanoi.

Sarnel naurahti.

”Saat tuon kuulostamaan siltä, että olisin satavuotias”, Emily sanoi.

”Mistäpä minä tiedät, saatat ollakin”, Senet sanoi.

”No nyt sinä vain kiusaat minua”, Emily sanoi.

Senet naurahti ja astui Emilyn ja Sarnelin edelle.

”En kai minä kiusaisi arvon rouvaa. En ikinä uskaltaisi...”, Senet sanoi.

Senetin lause katkesi, kun hän törmäsi kujalla olevan talon sivuovesta ulos juoksevaan naiseen. Molemmat kaatuivat törmäyksestä maahan.

Sarnel ryntäsi auttamaan Senetiä ylös.

”Satutitko itseäsi?” Sarnel kysyi.

Senet pudisti päätään Sarnel vetäessä hänet ylös.

Emily puolestaan meni ulos rynnänneen naisen luokse.

”Entä sinä, oletko kunnossa?” Emily kysyi.

Emily ei ollut varma oliko nainen enemmän tyrmistynyt törmäyksestä vai Emilyn esittämästä kysymyksestä.

”Kysyykö rouva minulta?” Nainen kysyi.

Emily nyökkäsi rohkaisevasti. Samalla hän tajusi, että nainen oli mahdollisesti palvelija talossa, josta oli tullut ulos. Hän itse puolestaan näytti todennäköisesti ihmiseltä, jolla oli palvelijoita. Ja niinhän hänellä olikin.

”Saanko auttaa teidät ylös?” Emily kysyi.

Nainen nyökkäsi, vaikka näytti hieman häpeävän sitä, että häntä autettiin. Emily jäi hieman avuttomaksi, kun ei osannut vahvistaa naisen luottamusta annetamaansa apuun.

Taistelun repimä kaupunki IX

Betula nana, osa 453

Sarnel ohjasi lentävän maton varovaisesti kahden talon väliin. Kaupungin erotti vuoresta vain matala muuri, joka oli enemmän näen vuoksi kuin pitelemässä hyökkääjää. Vuoren jyrkkä rinne kyllä huolehtisi siitä muutenkin, ettei kaupunkiin voinut tästä suunnasta hyökätä. Muurista oli kuitenkin rakennettu tässäkin kohtaa niin leveä, että sillä pysti kävelemään helposti kolme sotilasta rinnakkain.

”Muurin rakentamisen kanssa ei ole näemmä säästelty”, Emily sanoi.

”Kiveä on tainnut olla tarjolla niin paljon, että se on ollut helppo käyttää jo louhimispaikallaan. Ylimmät talot on louhittu alaosastaan suoraan vuorten kallioon kiinni”, Sarnel sanoi.

”Ja alla ovat varmasti kellarit, joista on tullut lisää kiveä. Kyllähän se käy järkeen, että kivi kätetään mahdollisimman lähellä johonkin. Kun vielä ottaa huomioon sen, että kaivoskaupungissa ei muutenkaan ole ollut puutetta kivimateriaalista”, Emily sanoi.

Sarnel nyökkäsi.

He katselivat ympärilleen ja, kun ketään ei näkynyt, Sarnel päästi lentävän maton laskeutumaan lähes kiinni maahan. Emily astui ensimmäisenä alas lentävältä matolta Gyllenburhin kamaralle. Emilyn jalkojen laskeuduttua kadulle he kaikki pysähtyivät tarkkailemaan ympäristöä. Kaikkialla oli hiljaista, joten muut seurasivat Emilyn esimerkkiä.

Ennen kuin Emily ehti lähteä kauemmaksi lentävän maton luota Sarnel tarttui tämän käteen.

”Ollaan varovaisia ja pysytään yhdessä, kunnes saamme varmistuksen kaupungin tilanteesta”, Sarnel sanoi.

Emily nyökkäsi. Oikeasti hän olisi halunnut vain juosta etsimään Mihailia, mutta hän tiesi Sarnelin olevan oikeassa.

”Mihin suuntaamme ensimmäisenä?” Senet kysyi.

”Tutkitaan ainakin lähiympäristö”, Sarnel vastasi.

Emily käveli lähimmän talon kulman luokse ja katsoi kulman taakse. Talorivi jatkui kujaa pitkin.

”Täällä ei näy ketään”, Emily sanoi.

Sarnel kääri lentävän maton kokoon ja loitsi sen taskuunsa. Hän käveli Emilyn luokse.

”Jos kuljemme pääasiassa sivukujia pitkin, niin emme herätä liikaa huomiota”, Sarnel sanoi.

”Tarkoitat varmaan, että sinä et herätä huomiota”, Emily sanoi.

Sarnel ei vastannut, mutta käänsi katseensa sivummalle.

”Me Senetin kanssa sujahtaisimme varmasti ihmisten joukkoon. Ainoastaan vaatteemme herättävät huomiota. En usko, että aegyzalaiset vaatteet ovat täällä muodissa”, Emily sanoi.

”Kummallekaan huomiota herättävälle asialle emme tähän hätään mahda mitään”, Sarnel sanoi.

”Menkäämme siis sivukujille”, Emily sanoi.

”Mutta mihin suuntaa yritämme niitä kujia pitkin?” Senet kysyi.

”Minä suuntaisin kohti sitä linnaa”, Emily sanoi.

Sarnel nyökkäsi pienen mietinnän jälkeen ja ohjasi heidät ensimmäisen talon ohitse. Toisen jälkeen he kääntyivät pienemmältä näyttävälle kadulle. Siksakki liike vei heitä pikkuhiljaa kohti kaupungin keskuslinnaa.