Vastahyökkäys keskikaupungilla VIII

Betula nana, osa 491

”Miltä tilanne muuten näytti?” Emily kysyi.

”Puolustuksen kannalta vai muuten?” Mihail kysyi.

”Kummankin”, Emily vastasi.

”Huonolta. Hyvin huonolta”, Mihail sanoi.

Mihail painoi katseensa maahan. Emily katsoi häntä huolestuneena.

”Jos en olisi itse täällä, niin olisin melko varma, että puolustus ei kestäisi enää seuraavaa hyökkäystä”, Mihail sanoi.

Emily astui Mihailin luokse ja tarttui tämän käteen.

”Mutta me olemme täällä. Me molemmat”, Emily sanoi.

Mihail nosti katseensa Emilyyn.

”Kiitos siitä sinulle”, Mihail sanoi.

Emily ja Mihail suutelivat.

Kun he irrottautuivat suudelmasta, Mihail hymähti.

”Mitä?” Emily kysyi.

”Tyyntä ennen myrskyä”, Mihail vastasi.

He halasivat ja kumpikin toivoi tahoillaan, että tyyni saattoi kestää mahdollisimman pitkään. Mutta ikuisesti se ei voinut kestää.

Kun tummat pilvet alkoivat tulla näkyviin, Mihailin ja Emilyn mukana tulleet sotilaat keräytyivät heidän ympärilleen. Yksi heistä teki kunniaa Mihailille ennen kuin esitti kysymyksensä.

”Arvon ruhtinas, onko teillä meille käskyjä?” Sotilas sanoi.

”Miehittäkää puolustuslinjaa sen mitä pystytte”, Mihail vastasi.

”Se ei ole paljoa”, sotilas sanoi.

”Ei niin, mutta enempää meillä ei tähän hätään ollut irroittaa tänne”, Mihail sanoi.

Sotilaat nyökkäilivat alakuloisina.

”Olisipa meitä vain enemmän”, sotilas sanoi.

”Älä anna hänelle mitään ideoita”, Emily sanoi.

Sotilas katsoi Emilyä epäröiden, mutta Mihail puolestaan naurahti.

”Ei siinä tainnut olla mitään uutta ideaa. Olen kuolleestamanannut täällä ollessani enemmän kun koskaan aikaisemmin”, Mihail sanoi.

Emily kääntyi Mihailiin päin.

”Kunhan vain pidät varasi etkä yliarvioi sitä, mihin kykenet”, Emily sanoi.

”Kyllä, teen niin ilman muistutustakin”, Mihail sanoi.

Emily ei näyttänyt vakuuttuneelta. Heidän ympärillä olevat sotilaat puolestaan näkivät parhaaksi ryhtyä toteuttamaan Mihailin käskyä.