Vastahyökkäys keskikaupungilla XII

Betula nana, osa 495

Mihail katseli barrikadin ylitse ja odotti sopivaa hetkeä. Hän ei ollut aivan varma tulisiko sellaista. Myös sotilaat hänen ympärillään kävivät jo levottomiksi.

”Mitä odotamme, arvon ruhtinas?” Sotilas kysyi.

”Sopivaa hetkeä, mutta sellaista ei taida tulla”, Mihail vastasi.

Mihail ei katsonut sotilasta, mutta hiljaisuudesta ja pienestä liikahduksesta hän päätteli, että tämä oli tyytynyt vain nyökkäämään. Hallitsijan roolissa oli se huono puoli, että alaiset harvoin sanoivat asioita suoraan. Toki joskus vastaan tuli poikkeuksia, jotka sanoivat asiat rohkeasti suoraan. Jos sitä rohkeudeksi voi sanoa. Ehkä se oli vain ymmärtämättömyyttä tai välittämättömyyttä solisiaalisista säännöistä.

Kun tilanne ei näyttänyt muuttuvan suuntaan tai toiseen, Mihail päätti toimia. Odottaminen ei auttaisi puolustautumista.

Mihail kääntyi sotilaan puoleen.

”Oletteko valmiita?” Mihail kysyi.

”Kyllä, arvon ruhtinas. Olemme valmiina, jos te olette”, sotilas vastasi.

Mihail nyökkäsi ja vilkaisi muihin sotilaisiin, joita heidän ympärillään oli. Hän laski, että joukkoon oli liittynyt muutama uusi sotilas.

”Lähdetään liikkeelle”, Mihail sanoi.

Mihail nousi ylös ja kiipesi barrikadin ylitse. Sotilaat seurasivat häntä varovaisesti.

He pääsivät etenemään pitkän matkaa ennen kuin ensimmäiset nuolet lensivät heitä kohden. Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat tuskin olivat odottaneet minkäänlaista vastahyökkäystä, joten sellaisen ilmaantuminen tuli yllätyksenä. Mihail huolehti heidät huomanneista jousimiehistä loitsimalla jäävaarnat näitä kohden.

Suuren keisarikunnan jalkaisin liikkuvat ritarit havahtuivat Mihailiin ja tämän johtamiin sotilaisiin vasta siinä vaiheessa, kun nämä olivat vierellä. Ja silloin oli myhäistä. Mihail loitsi jäävaarnojen sateen, joka tuhosi hyökkäävän osaston. Mihailin mukana seuranneet sotilaat huolehtivat niistä ritareista, jotka olivat onnistuneet välttämään jäävaarnansa.

Sotilaiden käydessä läpi kaatuneita Mihail istuutui talon seinustalla olevalle laatikolle tasaamaan hengitystään. Pian sotilas, jonka kanssa Mihail oli aikaisemmin keskustellut, tuli Mihailin luokse.

”Ruhtinas, se oli suuremmoista. Löimme heidät takaisin teidän ansiostanne. Voimme jatkaa muurille saakka”, sotilas sanoi.

Mihail pudisti päätään.

”Se oli vain keihäänkärki. Pääosasto on varmasti vasta tulossa ja pitämässä hallussaan sitä pätkää muurista, jonka oli he pääsivät. Muurin takaisin haltuun saamista varten tarvitsemme lisää joukkoja”, Mihail sanoi.

”Mutta mistä me sellaisia saamme?” Sotilas kysyi.

”Minä kuolleestamanaan nämä ritarit taistelemaan rinnallamme”, Mihail sanoi.

Sotilas aukaisi suunsa sanoakseen jotakin, mutta Mihail nosti kätensä kiellon merkiksi.

”Minä tarvitsen hetken aikaa. Varmistatko, ettei minua häiritä ennen kuin olen valmis”, Mihail sanoi.

Sotilas nyökkäsi ja jätti Mihailin rauhaan.

Mihail huokaisi syvään ja sitten sulki silmänsä keskittyäkseen kuolleestamanaukseen.