Kobratyttö II

Betula nana, osa 132

Nashan ilmaantumisen jälkeen vartijat pitivät Emilyyn hieman pidempää etäisyyttä kuin aikaisemmin. Toisaalta vartijoiden käytös muuttui aikaisempaa hieman töykeämmäksi. Joel sen sijaan yritti olla entistäkin ystävällisempi, mutta se tutui Emilystä edelleen aivan tekaistulta. Sen verran Joelin käytös muuttui myös, ettei hän enää syönyt joka kerta Emilyn kanssa. Välillä kului päivä tai kaksi, jolloin Emily ei nähnyt Joelia ollenkaan. Emily ei pistänyt asiaa laisinkaan pahitteeksi.

Emily ei tiennyt kuinka oli mahdollista, mutta hän huomasi nopeasti, että hän pystyi vaihtamaan Nashan kanssa suorasanaisia ajatuksia aivan kuin puhuisi kobransa kanssa. Emily eipäili, että puunkirous saattoi olla asian takana. Asia ihmetytti Nashaa suuresti, mutta Emily ei halunnut paljastaa asiaa kobralle.

Tapaamisen ensi-ilojen jälkeen Emily tajusi kysyä Nashalta kuinka tämä oli osannut tulla juuri oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan. Emilyn lähdöstä yliopistolta oli kuitenkin kulunut aikaa jo kaksi vuotta eikä hän ollut pitänyt lemmikkiinsä mitään yhteyttä.

”En oikein itsekään tiedä kuinka osasin tulla tänne. Tunsin vain jonkinlaisen hiljaisen kutsun ja tiesin, että minun pitää tulla juuri tänne juuri tähän aikaan”, Nasha kertoi mielessään.

Emily katsoi Nashaa ihmetellen.

”Muistan kuitenkin unen tai näyn tästä paikasta, joka oli hyvin tarkka. Aikaisemmin, lähes kaksi vuotta sitten, kuulin myös puissa humisevan tuulen tapaisen kuiskauksen, joka kertoi sinun olevan kunnossa”, Nasha jatkoi.

”Puiset jumalat”, Emily ajatteli.

”Ketkä?” Nasha ihmetteli mielessään.

”Pohjoisessa tapaamiani jumalia”, Emily ajatteli.

”No tuo ei kyllä selittänyt ollenkaan”, Nasha totesi mielessään.

”Sain heiltä lahjan”, Emily ajatteli osittain katkeralla äänellä ja puristi vasenta käsivartta.

Emilyn puunkirous oli jälleen alkanut levitä. Hänen oli pakko pitää koko ajan hansikasta vasemmassa kädessään, koska koko käsi oli vihreä. Myös hänen kaulaansa oli alkanut jälleen nousta vihreitä suonia ja juurakon päätä.

”Millaisen lahjan?” Nasha kysyi mielessään.

”Ei minkäänlaisen”, Emily vastasi mielessään ja kääntyi pois

”Voiko se liittyä jotenkin tähän, että pystyt lukemaan ajatuksiani ja välittämään omia ajatuksiasi minulle?” Nasha kysyi mielessään.

Emily kieltäytyi ajattelemasta vastausta.

Nasha osasi kuitenkin tuntea emäntänsä ahdistuksen ja kietoutui tämän ympärille turvaksi. Nashan puolesta emäntä sai kertoa huolistaan sitten, kun se hänelle sopi.