Betula nana, osa 130
Maisemat lipuivat hiljalleen ohitse lentävän maton alla.
Linnut nukkuivat ja Narsha nuokkui unen rajamailla. Mihail ja Sarnel sen sijaan
istuivat lentävän maton kärjessä virkeinä ja katselivat alapuolista maisemaa
samalla keskustellen tulevasta.
”Tämä tuntuu itsemurhareissulta”, Sarnel sanoi.
”Kyllä me onnistumme”, Mihail sanoi.
”Kuinka ihmeessä?” Sarnel kysyi.
”Meidän täytyy toimia huomaamattomasti”, Mihail vastasi.
”Meidän täytyy olla oikeasti näkymättömiä”, Sarnel sanoi.
Sarnel katseli maisemaa selvästi tyytymättömänä.
”Miksi vastustat tätä matkaa näin ankarasti?” Mihail kysyi.
”Olen vain realisti. Pidän todennäköisenä, että päädymme
kaikki seipään nokkaan”, Sarnel vastasi.
”Älä huoli. Minulla riittää kyllä voimia pitää meidät pois
seipään nokasta. Toivottavasti minulla on sitä riittävästi myös Emilyn
pelastamiseksi”, Mihail sanoi.
”Mikä on tämä uusi voima, josta puhut? Ei muuttuminen
takaisin nuoreksi uutta voimaa tuo, se vain palautti vanhat”, Sarnel ihmetteli.
”Tein sopimuksen”, Mihail vastasi.
”Kenen kanssa?” Sarnel sanoi.
”Et halua tietää”, Mihail vastasi.
”Haluan tietää sitä suuremmalla syyllä”, Sarnel sanoi.
”On parempi, jos te kaikki olette ulkopuolisia tässä asiassa”,
Mihail sanoi.
Sarnel tuijotti Mihailia ja tämän olemus ilmeisesti sai
hänet puhuttua ympäri.
”Hyvä on. Menemme Imperasiin ja pelastamme Emilyn.
Tarvitsemme suunnitelman”, Sarnel sanoi.
”Ja hyvän sellaisen”, Mihail sanoi.
”Onneksi meillä on tässä aikaa suunnitella”, Sarnel sanoi.
”On parempi edetä hitaasti, niin ehdimme kerätä voimia.
Imperasissa tulemme varmasti tarvitsemaan kaiken, minkä itsestämme irti saamme.
Ehkä hieman enemmänkin”, Mihail sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti