Kobratyttö

Betula nana, osa 131

Emily kävelee kirjaston hyllyjen välissä. Hänellä on Fagalesin historiasta kertova kirja käsissään. Vartija seuraa hänen perässään. Toinen vartija on jäänyt Emilyn käyttämän työpöydän luokse. Työpöytä odottaa muutaman hyllyjen risteyksen takana.

Työpöytä on kirjaston valoisalla puolella. Ikkunoista näkyy puutarha. Emily kuitenkin keskittyy kirjoihin. Hän on lukenut Fagalesin historiaa ja tehnyt muistiinpanoja. Emily ajatteli, että nyt kun hänellä ei ollut mutakaan tekemistä vankina ollessaan, hän voisi keskittyä opiskelemaan yhtä heikoimmista oppiaineistaan. Historia oli myös turvallinen opiskelun ala koko ajan kyttäävien vartioiden edessä.

Emily laski painavan kirjan pöydälle ja istuutui tuolille. Emilyä seurannut vartija murahti toiselle vartijalle jotakin. Pöydän luona odottanut vartija murahti takaisin. Antaa gorillojen murista, Emily ajatteli ja avasi kirjan raskaan kannen.

Tunteja ja vartijoiden vaihdosta myöhemmin Emily oli käynyt neljänneksen kirjasta läpi. Hän ei lukenut sivuja sanasta sanaan, vaan poimi tärkeimmät kohdat. Täydellisessä lukemisessa olisi tuhrautunut aikakausia.

”Haluan takaisin huoneeseeni”, Emily sanoi vartijoille.

Vartijat nyökkäsivät. Toinen vartijoista lähti edeltä avaamaan kirjaston ovea. Emilyn muistiinpanot ja kesken olevat kirjat jäivät työpöydälle. Emily tiesi, että hänen muistiinpanojaan luettiin ja hänen lukemiaan kirjojaan tarkkailtiin. Hän oli arvannut sen jo alun perin ja siksi hän oli kirjavalinnoissaan varovainen.

Vartijat saattoivat Emilyn pitkiä käytäviä pitkin huoneeseensa. Ovi Emilyn takana naksahti lukkoon. Emily käveli väsyneenä sänkynsä luokse ja kaatui sille makaamaan. Emily katseli sängyn kattoa ja huoneen kattoa, kunnes kuuli ikkunalasiinsa koputettavan.

Emily nousi istumaan sängylle ja katsoi ikkunaan. Mitään ei näkynyt, mutta koputus toistui. Emily nousi ylös ja käveli ikkunalle.

Juuri ennen kuin Emily ehti ikkunan luokse, jokin paiskautui ikkunan alareunasta läpi. Emily kiljahti, mikä sai vartijat ryntäämään sisään huoneeseen.

Vartijat näkivät rikkinäisen ikkunan ja hyökkäsivät heti Emilyn kimppuun luullen tämän särkeneen ikkunan. Vartijat huomasivat kuitenkin nopeasti, että ikkunan oli särkenyt aivan joku muu, kun vihainen kobra hyökkäsi heidän kimppuunsa.

Emilyllä kesti jonkin aikaa tajuta mitä tapahtui. Sitten hän tajusi, että ikkunalasin läpi oli hyökännyt hänen lemmikkikobransa Nasha. Nyt kobra sähisi vartijoille, jotka yrittivät saada käärmettä kiinni.

”Nasha, lopeta”, Emily komensi.

Nasha väisti vartijan hyökkäyksen ja kiemurteli sitten Emilyn luokse. Toinen vartija syöksyi käärmeen perään, mutta Emily astui Nashan eteen.

Vartija tarttui Emilyyn, mutta samalla ovelta kuului huuto.

”Mitä täällä tapahtuu?” Joel kysyi.

Emily ja vartijat käänsivät katseensa ovelle. Joel astui sisälle huoneeseen kahden vartijan saattamana.

”Minun lemmikkikäärmeeni tuli ikkunan läpi sisälle ja vartijat hyökkäsivät sen kimppuun”, Emily vastasi.

”Kuinka Nasha on tänne löytänyt?” Joel kysyi ja huomasi käärmeen.

”En minä tiedä”, Emily vastasi.

”Olkoon nyt sitten täällä”, Joel sanoi ja katsoi Emilyä

Emily vastasi Joelin katseeseen kiitollisena.

”Tuo ikkuna pitää kuitenkin korjata. Hakekaa tänne korjaaja”, Joel sanoi ja lähti pois.

Yksi vartijoista lähti hakemaan korjaajaa, yksi seurasi Joelia ja kaksi jäi huoneeseen tarkkailemaan Emilyä ja Nashaa. Emily ei vartijoista enää välittänyt. Jälleennäkeminen uskollisen lemmikin kanssa oli iloinen.