Kuolleiden armeija II

Betula nana, osa 294

Mihail katseli edessään olevaa pientä armeijaa, joka oli lähdössä pohjoiseen kohti Suurta keisarikuntaa. Hänen vierellään seisoivat Edkar ja muutama tämän tärkeimmistä mukaan lähtevistä upseereista.

”Ainakin tämä on riittävästi”, Edkar sanoi.

”Niin pitääkin olla”, Mihail sanoi.

”Toivottavasti ei jo liikaakin”, Edkar sanoi.

”Ainakaan Suuri keisarikunta ei voi epäillä meitä heikoksi”, Mihail sanoi.

Mihail tiesi, että pohjoiseen lähetettävän osasto oli niillä rajoilla, että Suuri keisarikunta voisi tulkita sen uhkailuna.

”Sinun tehtäväksi jää rauhallisena esiintyminen”, Mihail sanoi.

”Luulen, ettei minun esiintymiselläni ole mitään väliä siinä vaiheessa, kun Suuren keisarikunnan kenraalit näkevät minut”, Edkar sanoi.

”Luulen, että he jo tietävät joukkojen olevan johtajineen pelkkiä kuolleita”, Mihail sanoi.

”Ei mukana ole pelkkiä kuolleita”, Nils sanoi.

Mihail ja Edkar kääntyivät Nils Tammen äänen suuntaan. Tämä saapui heidän luokseen seuraajineen.

”Minun seuraajani pitävät kuolleista huolta. Heistä kaikki eivät ole kuolleita, itse asiassa suurin osa on vielä elävien kirjoissa”, Nils sanoi.

”Mutta heidän tehtävänään on pitää kuolleet elävinäkuolleina. Luulen, ettei se ole paljoa parempi asia”, Edkar sanoi.

”Suuren keisarikunnan kenraalit ja poliitikot saavat ajatella mitä ajattelevat. Itsepähän apua pyysivät. Nyt sitä saavat”, Mihail sanoi.

”Se on totta”, Edkar sanoi.

Mihail kääntyi Nilsin puoleen.

”Ehditkö saada ne pyytämäni esineet valmiiksi?” Mihail kysyi.

”Kyllä. Sen tekeminen olikin paljon helpompaa, kun löysin suuren pyramidin kirjastosta siihen uuden ohjeen. Yhteydenpidon pitäisi onnistua päivittäin. Olen opettanut seuraajiani käyttämään peiliä”, Nils vastasi.

”Mitä peiliä?” Edkar kysyi.

”Taikapeiliä, jonka avulla kommunikaatio sinun ja meidän välillä onnistuu välimatkasta huolimatta. Voit kertoa heti meille, jos jokin menee pieleen”, Nils vastasi.

”Taidatte todella odottaa, että jokin menee pieleen?” Edkar kysyi.

Mihail ja Nils vilkaisivat toisiaan.

”Varaudumme vain”, Mihial vastasi.

”Varauduimme myös muuten. Esimerkiksi sieniuutetta riittää vuodeksi ja tarvittaessa voitte myös kasvattaa itse lisää sieniä ja tehdä lisää uutetta”, Nils sanoi.

”Luulin, että uute toimitetaan täältä”, Edkar sanoi.

”Se on oletus, mutta varauduimme myös siihen, ettei se olisikaan mahdollista syystä tai toisesta. Voihan loppuvuoden säätilanne esimerkiksi olla sellaista, ettei karavaanin lähettäminen ole mahdollista”, Nils sanoi.

”Ei näin etelässä sellaisia säitä ole talvellakaan”, Edkar sanoi.

”Kaikkeen on hyvä varautua”, Mihail sanoi.

Edkar hymähti.