torstai 21. syyskuuta 2017

Kuolleiden armeija III



Betula nana, osa 295

Mihail, Edkar ja Nils katselivat jo hieman rauhattomina odottavia sotilaita. Varsinkin lähimmissä muodostelmissa olevat vilkuilivat heihin päin ja kuiskuttelivat keskenään.

”Minun taitaa olla aika lähteä. Sotilaat käyvät rauhattomiksi”, Edkar sanoi.

”Niin”, Mihail sanoi.

Edkar polvistui Mihailin eteen.

”Tulen hoitamaan antamanne tehtävän niin hyvin kuin vain kykyni sallii, arvon ruhtinas”, Edkar sanoi.

”Minä uskon, että et tule tuottamaan minulle pettymystä. Nyt nouse, kenraali, ja suorita tehtäväsi”, Mihail sanoi.

Edkar nousi ylös ja teki Mihailille kunniaa. Sitten hän kääntyi upseeriensa puoleen antaakseen lähtökäskyn. Pian käskyt kiirivät pitkin paraatikenttää.

Lähtömerkin antava torven ääni kaikui vasten Netronovalan muureja ja armeija lähti liikkeelle. Mihail nousi muurille nähdäkseen marssivien sotilaiden rivistöt paremmin. Sotilaiden perässä seurasi vielä pitkä jono kärryjä, joissa armeijan kaikki tarvikkeet kulkivat.

”Toivottavasti näemme hänet pian uudestaan”, Nils sanoi.

”Niin. Mutta toivottavasti emme liian pian”, Mihail sanoi.

Nils nyökkäsi.

Ilta ehti laskeutua ennen kuin armeija katosi aavikolle.

Kun Mihail lähti takaisin Netronovalan keskuslinnaan, hän huomasi ettei hän ollut ainoa, joka oli seuraamassa armeijan lähtöä. Myös Suthcarrin lähettiläs Hamil Hasalfath oli jäänyt katselemaan kuinka kolona pikkuhiljaa katosi aavikolle.

Mihail meni lähettilään luokse ja tämä tervehti Mihailia kunnioittavasti.

”Toivottavasti tämä on uusi alku edustamiemme valtakuntien välille”, Mihail sanoi.

”Minä toivon samaa. Sota ei koskaan rakenna mitään uutta. Se vain tuhoaa”, Hamil sanoi.

”Toivottavasti Suuressa keisarikunnassa on muitakin, jotka haluavat nähdä asian noin”, Mihail sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti