Betula pubescens, osa 30
Tie, jota kuolleiden armeija seurasi, kulki Trenosin
vierellä ja ylitti joen kahlaamolla. Joki oli näin yläjuoksulla pieni ja
matala, joten sen ylittämiseen ei tarvinnut siltaa. Pohjoisempana joki kävi
syvemmäksi ja siltoja oli harvassa. Oli siis tärkeää päästä joen oikealle
puolelle jo tässä vaiheessa.
Kahlaamon jälkeen tie erkani joelta ja suuntasi suoraan
pohjoiseen joen kaartaessa itään. Tie oikaisi näin matkaa ja palveli paremmin
vuoriston seutua, josta ei ollut niin hyvä pääsy joelle, jota pääasiassa
käytettiin kuljetuksissa ja matkustamisessa. Vuorten juurella tien
länsipuolella sijaitsi myös Gyllenburhin kaupunki, jonka ympäristössä oli
Suuren keisarikunnan suurin kultakaivos. Kaupunki oli syntynyt kaivoksen ja sen
houkuttelemien ihmisten vaikutuksesta ja sen vuoksi myös tietä ylläpidettiin
hyvin.
”Tuo on erikoinen paikka noin suurelle kaupungille”, Venir
sanoi.
”Se taitaa johtua vain kaivoksesta”, Gauen sanoi.
”Ai, en tiennyt siellä olevan kaivosta”, Venir sanoi.
”Kaupunki on siis Gyllenburh. Sen ympäristössä on
keisarikunnan suurin kultakaivos. Tai oikeammin kaivoksia on useita pitkin
vuorta kaupungin ympärillä”, Gauen sanoi.
”Kulkijoita on varmasti paljon, kun tie on näin hyvässä
kunnossa”, Venir sanoi.
”Kulta tarvitsee vartijansa, muuten nämä seudut olisivat
pullollaan maantierosvoja”, Gauen sanoi.
Gyllenburhiin vievän tien risteys jäi heidän taakseen ja
pian kaupunki katosi näkyvistä. Lähiseudulla oli kaikki millään tavalla
viljelykelpoinen maa otettu hyötykäyttöön, jotta kaivoskaupunki saisi
riittävästi ruokaa.
”Kuinka paljon tuolla oikein asuu väkeä?” Venir kysyi.
”Ilmeisesti aika paljon. Olen kuullut, että kaupunki
jatkuisi myös maan alle vanhoihin kaivoskäytäviin”, Gauen sanoi.
”Ainakin pienelle alueelle mahtuu paljon ihmisiä”, Venir
sanoi.
”Mutta maan alla ei voi viljellä mitään”, Gauen sanoi.
Kun Gyllenburh oli jäänyt riittävän kauaksi taakse, alkoivat
viljelmät harventua ja niiden väliin jäädä pieniä metsikköjä. Osa tosin oli
pelkästään pusikkoa tai taimikkoa. Kaivoskaupunki tarvitsi ruuan lisäksi myös paljon
puuta. Vasta pari päivää myöhemmin heitä vastaan tulivat sankemmat metsät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti