Läntiset erämaat

Betula pubescens, osa 31

Vuorijonon kääntyessä kohti länttä ja pohjoista äärirajaansa haarautui myös tie. Tien suurempi haara kääntyi koilliseen kohti Weasin ruhtinaskunnan pääkaupunkia Eastania, joka sijaitsi heistä kaukana Trenosin mutkassa. Pienempi haara tiestä kääntyi luoteeseen jatkaakseen lyhintä maareittiä pitkin Revaniin, joka sijaitsi pohjoisemmassa Weasin ruhtinaskunnan luoteisnaapurina.

Weas ja Revan olivat ne ruhtinaskunnat, joita Suuren keisarikunnan sota Imperiumia vastaan kosketti läheisimmin, sillä sotaa käytiin näiden ruhtinaskuntien länsirajalla olevassa erämaassa ja osittain myös ruhtinaskuntien varsinaisella alueella.

Kuolleiden armeija lähti seuraamaan luoteeseen kulkevaa tietä. Samalla he ohittivat myös risteysaluetta vartioivan pienen linnoituksen, jonka vartijat vilkuttivat heille heidän kulkiessaan ohitse. Aiemmin he olivat lähettäneet pienen etujoukon viemään sanaa vartioasemalle, jotta heidän liikkumisensa ohitse ei tulisi yllätyksenä.

”En kyllä tiedä mitä tällä linnoituksella tekisi, jos tänne oikeasti joku hyökkäisi”, Venir sanoi.

”Luulen sen olevan enemmänkin vain vartioasema ja keisarikunnan lähettien lepopaikka. Tästä on aika pitkä matka joka suuntaan, mutta risteysalue on kuitenkin tärkeä ympärille oleville alueille”, Gauen sanoi.

”Siihen se ehkä riittää”, Venir sanoi.

”Jos olisi vaaraa, että tänne hyökättäisiin, linnoitusta varmasti laajennettaisiin”, Gauen sanoi.

Kapteeni Kallas käänsi katseensa työmiehiin, jotka kaivoivat vallihautaa vähän matkan päässä linnoituksesta sen luoteispuolella. Tuleva vallihauta näytti siltä, että sen taakse voitaisiin rakentaa tarvittaessa paaluvarustus ympäröimään varsinaista linnoitusta, mikäli aluetta tarvittaisiin muuhunkin kuin tien vartioimiseen.

”Sitä taidetaan jo laajentaa. Tai ainakin valmistellaan laajentamista”, Venir sanoi.

Tien kohdalle vallihaudan yli oli ilmeisesti tarkoitus rakentaa kivinen silta, joka voitaisiin sulkea portilla sillan molemmista päistä. Silta oli kuitenkin vasta alkutekijöissään samoin kuin itse vallihautakin.

”Tällä työmaalla menee vielä pitkää ennen kuin tästä rakennelmasta on mitään oikeaa hyötyä”, Gauen sanoi.

”Ainakin tällä työläismäärällä”, Venir sanoi.

Tienristeyksen vartioaseman jälkeen meni pari päivää ennen kuin seuraava tietä vartioiva vartioasema tuli heitä vastaan. Uusi vartioasema oli jo selvästi edellistä vankemmin linnoitettu ja sen laajennustyöt etenivät huomattavasti ripeämmin. Rakennustyöt näkyivät myös ympäristössä, joka oli monin paikoin hakattu paljaaksi.

”Sotatantereelle ei taida enää olla pitkä matka”, Venir sanoi.

”Pelkään samaa”, Gauen sanoi.