Betula pubescens, osa 85
Muina uutisina Netronovalaan liittyen oli lähinnä tieto siitä, että pohjoisen armeijan pyrkimys päästä Gyllenburhiin oli nyt tiedossa myös Netronovalassa ja asiasta kerrottaisiin myös uudelle pohjoiseen lähteneelle armeijalle. Ruhtinas oli myös pitänyt suunnitelmaa hyvänä ja antanut sille siunauksensa. Mihail Netronova ymmärsi kaivoskaupungin painoarvon rauhanneuvotteluissa.
”Seuraavaksi meidän pitää siis päästä kaivoskaupunkiin, kuten hyvin tiedätte”, Edkar sanoi.
”Niin, herra kenraali”, Solkar sanoi.
”Haluan, että kiristämme tahtia ja etenemme kaupunkiin nopeammin”, Edkar sanoi.
”Herra kenraali, silloin meidät varmasti huomataan”, Venir sanoi.
”Se riski meidän on nyt mielestäni otettava. Olen myös lähettänyt viestin kapteeni Cranfotille, että hän voi tehdä viimeiset iskunsa ja palata sitten pääosaston luokse. Uskon hänen harhauttaneen Suuren keisarikunnan armeijaa jo riittävästi”, Edkar sanoi.
”Silloin Suuren keisarikunnan kenraalit varmasti huomaavat nopeasti, että kyseessä olikin vain harhautus ja rientävät armeijoineen Trenosduniin”, Venir sanoi.
”Niin varmasti tekevätkin, jos heillä yhtään on järkeä. Täysin he eivät ole luottaneet tähänkään asti, että olisimme liikkumassa syvemmälle keisarikuntaa. Ratsain liikkuvia lähettejä ja tiedustelijoita on alkanut myös rajaseudun teillä ja kylissä. Suunnitelmiemme paljastuminen on siis vain ajan kysymys. Ja silloin keisarikunnan armeijat tulevat peräämme. Toivon mukaan olemme ennen niiden ehtimistä Trenosduniin ehtineet valloittaa ja linnoittaa kaivoskaupungin”, Edkar sanoi.
”Herra kenraali, entä jos emme ole? Mitä teemme sitten?” Venir kysyi.
Upseerit hiljenivät ja jäivät odottamaan kenraalin vastausta.
”Sitten jatkamme suoraan etelään”, Edkar sanoi.
”Herra kenraali, jos saan olla aivan rehellinen, niin tämä ei kuulosta hyvältä suunnitelmalta. Minusta meidän tulisi olla varovaisempia”, Venir sanoi.
”Saat olla, kapteeni. Minustakin meidän tulisi olla varovaisempia. Meiltä vain loppuvat sekä aika että voimat jatkaa nykyisellä tavalla”, Edkar sanoi.
Teltta muuttui taas hiljaiseksi. Kapteeni Suomas oli lopulta ensimmäinen, joka uskalsi rikkoa hiljaisuuden.
”Ehkäpä tilanteemme ei vielä ole aivan niin synkkä. Trenosdunissa on toki vahva armeija, mutta se tuskin on odottamassa hyökkäystä ja sen parhaat voimat ovat todennäköisesti taistelemassa Imperiumia vastaan. Loput joukot ovat luultavasti Trespryngissä. Muuten maantiede on ehkä puolellamme, sillä keisarikunnan meitä lähimmät liikuteltavat joukot ovat takanamme. Niitä keisarikunta ei todennäköisesti lähde siirtämään heppoisin perustein, koska se avaa tietä Imperiumille. Joukkoja siirrettäisiin siis todennäköisesti jostakin muusta suunnasta. Weasin metsien läpi se on hidasta ja etelämpää matka taas käy pitkäksi”, Solkar sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti