Betula pubescens, osa 99
Kenraali Netronova kääntyi karttapöytään päin ja otti pöydästä tukea pysyäkseen pystyssä.
”Armeija tarvitsee minua johtamaan. Emme pärjää ilman, että minä olen miesten tukena. Miehet haluavat nähdä minut taistelussa. Heidän täytyy nähdä minut, jotta jaksavat uskoa siihen, että voimme voittaa”, Edkar sanoi.
Kenraali yritti ärjyä vihaansa ulos, mutta hänen äänensä oli käheä ja väsynyt. Kenraali Netronova luhistui karttapöydän kulmalla olevalle tuolille ja Miranda meni hänen avukseen.
”Armeija pärjää ilman sinua päivittäisissä asioissa. Sotilaat tietävät itsekin mitä heidän on tehtävä. Jos eivät tiedä, niin he kysyvät aliupseereilta, jotka kysyvät meiltä. Sen sijaan armeija ei pärjää ilman kenraalia, joka tekee strategisia päätöksiä”, Venir sanoi.
”Entä jos tulee tilanne, jossa minua tarvitaan? Mitä sitten tapahtuu? Kaadummeko me siihen?” Edkar kysyi.
”Sitten me tulemme hakemaan teidät tai kysymään teiltä. Muuten saat olla rauhassa miettimässä strategiaa”, Tom sanoi.
Kenraali tuijotti eteensä karttapöydälle. Karttoja ja muistiinpanoja lojui pöydällä sekaisessa kasassa. Ensin kartat ja paperit pysyvät pöydällä, mutta sitten kenraali tunsi niiden hyökkäävän hänen kimppuunsa. Kenraali kääntyi turvaan palvelijansa syliin. Miranda sai kenraali rauhoittumaan käsiensä suojaan ja kenraali itki.
Kapteenit katselivat toisiaan tietämättä mitä heidän pitäisi tehdä. Kapteeni Cranfot otti lopulta aloitteen.
”Ehkä kenraalin on hyvä nyt levähtää ja rauhoittua hetki. Jos te menette kierrokselle eri joukkojen luokse ja minä jään tänne valmistelemaan piirityksen suunnittelua”, Tom sanoi.
Kapteenit Kallas ja Suomas nyökkäsivät.
”Pärjäätkö?” Venir kysyi.
”On minulla Miranda apuna täällä”, Tom vastasi.
Kallas ja Suomas lähtivät kierrokselle ja palasivat kenraalin telttaan vasta illalla. Puun haku kauempaa sekä suojavarustusten ja piirityskoneiden rakentaminen sujuivat pääsääntöisesti niin kuin kapteenit olivat odottaneetkin. Kaikki olisi helpompaa, jos puutavaraa olisi enemmän ja helpommin saatavilla, mutta suojavalleja saatiin tehtyä ilmankin. Piirityskoneita sen sijaan ei juuri oltu voitu rakentaa kunnollisen puun puutteen vuoksi.
”Puun saanti on edelleen ongelma. Hakupartiot eivät yksinkertaisesti saa tuotua puuta riittävän nopeasti. Lähimpiin metsiin on liian pitkä matka”, Venir sanoi.
”Niin. Puuta olisi pitänyt tajuta ottaa matkalla mukaan”, Tom sanoi.
”Se olisi hidastanut etenemistä”, Solkar sanoi.
”Jos etujoukkoa olisi vähän vahvennettu, niin pääjoukko olisi voinut kulkea paljon hitaammin”, Tom sanoi.
”Mutta se nyt on mennyttä. Nyt meidän täytyy elää sen kanssa, mitä meillä on”, Venir sanoi.
”Olet oikeassa”, Tom sanoi.
Kapteenit hiljenivät pohtimaan.
”Mitä siis voimme tehdä?” Solkar kysyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti