Betula pubescens, osa 100
Netronovalan armeija pystyi ilman puuta odottamaan, että kaupungista loppui ruoka ja sen asukkaat antautuisivat. Tähän heillä ei kuitenkaan ollut aikaa, kun Suuren keisarikunnan armeija todennäköisesti oli jo suuntaamassa kohti kaupunkia. Hyökkäys muurien yli ei myöskään onnistunut ilman puurakenteisia koneita. Ei ainakaan ilman, että kaupunginmuurin portit saataisiin jotenkin auki sisäpuolelta.
Kapteenit pohtivat tilannetta omassa teltassaan. Kenraali oli omassa teltassaan edelleen toipumassa edellisen päivän romahduksestaan. Kapteenit aikoivat mennä iltapäivällä tapaamaan kenraalia ja kertomaan hänelle suunnitelmansa. Kunhan kapteenit ensin keksisivät sellaisen.
”Meidän täytyy siis jotenkin saada portit auki sisäpuolelta”, Tom sanoi.
”Silloin emme tarvitsisi puuta piirityskoneisiin ja puolustusrakenteet säästyisivät paljolta vahingolta. Tulemme luultavasti tarvitsemaan niitä sitten, kun Suuren keisarikunnan armeija ehtii tänne saakka”, Venir sanoi.
”Mutta miten voimme päästä kaupungin sisään avaamaan portit?” Solkar kysyi.
”Mietin, että voisiko vuorien kautta päästä kaupunkiin. Vuorten puolella ei kuitenkaan ole muuria”, Venir vastasi.
Kaksi muuta kapteenia katsoi kapteeni Kallasta ja yritti arvioida oliko tämä tosissaan. Kapteeni näytti olevan vakavissaan.
”Vuorten puolella ei ole muuria, koska vuori on pystysuora seinämä kaupungin takana”, Solkar sanoi.
”Lähes pystysuora, mutta ei aivan. Sitä kautta kaupunkiin voisi olla mahdollista kiivetä”, Venir sanoi.
”Mutta se ei riitä, että yksi tai kaksi sotilasta pääsee kiipeämään. Vaikka kaupungissa on vain pieni armeija, niin silti pienen osaston pitäisi päästä kiipeämään kaupunkiin huomaamatta, jotta se voisi avata portit”, Tom sanoi.
”Niin, se on riskialtista. En kuitenkaan ole keksinyt mitään parempaakaan”, Venir sanoi.
”Epätoivoisen riskialtista, mutta en minäkään ole keksinyt mitään parempaa”, Tom sanoi.
Kapteenit yrittivät miettiä muita vaihtoehtoja. Se ei ollut helppoa.
”Se ei kyllä vaatisi suhteettoman paljoa sotilaita tai tuhoaisi kaupungin puolustusmuuria kuten kaikkien muiden ideoiden perusteella kävisi”, Solkar sanoi.
”Sinäkin aloit kannattamaan vuorikiipeilyä?” Tom kysyi.
”Onko meillä mitään parempaakaan kannatettavana?” Solkar kysyi.
Kapteeni Cranfot huokaisi.
”Ei”, Tom vastasi.
Kapteeni Cranfot käveli rauhattomasti ympäri telttaa.
”Tarvitse ilmaa. Mennään jaloittelemaan”, Tom sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti