Gyllenburh

Betula pubescens, osa 152

Kenraali Netronovan saapumista Gyllenburhin yläkaupunkiin saatiin odottaa pitkälle iltapäivää, jolloin tämä saapui suuren sotilasosaston suojaamana. Suuren osaston liikkuminen kaupungissa oli jo itsessään hidasta, mutta osaston edellä ja perässä kulki pienemmät osastot, jotka tutkivat ympäröiviä rakennuksia gyllenburhilaisten sotilaiden varalta. Tämä pakotti kenraalia suojaavan osaston välillä odottamaan.

Kapteeni Kallas oli odottamassa kenraalin saapumista yläkaupungin portilla alakaupungin puolella. Portin yläkaupungin puolelle aukiolle oli pystytetty teltta kenraalia varten. Kenraalia turvaava osasto ryhmittyisi teltan ympärille. Varotoimena mihinkään rakennukseen kenraalia ei vietäisi.

Myös Burhleo oli odottamassa kenraalin tapaamista. Tämä oli kuitenkin porttirakennuksessa. Kallas ottaisi kenraalin ensin yksin vastaan ja Burhleo pääsisi tapaamaan kenraalia myöhemmin. Kapteeni Suomas oli edelleen johtamassa taistelua Gyllenburhin päälinnan luona.

Päälinnaa lukuun ottamatta gyllenburhilaisten suurempi vastarinta oli saatu nujerrettua koko kaupungista. Yksittäisiä taistelijoita löytyi vielä eri puolilta kaupunkia, mutta hekin yleensä mieluummin antautuivat kuin kävivät yksin taisteluun. Vankeja oli heitäkin kertynyt suuri joukko ja heidän käsittely oli yksi asia, josta kenraalin oli päätettävä.

Lopulta kenraalia saattava osasto tuli näkyviin alakaupungin talojen välistä. Alakaupungin läpi tulevat kadut oli todettu parhaaksi vaihtoehdoksi kenraalin saapumiselle, koska alakaupunki oli ollut pidempään netronovalalaisten hallussa ja näin gyllenburhilaisten vastarintapesäkkeiden etsimiseen oli ollut enemmän aikaa. Kallas oli lähettänyt vastaan pari pientä osastoa, jotka tarkistivat kadun varren taloja, jotta kenraalin osasto pääsi etenemään nopeammin.

Kenraalin osasto oli kuin paraatijoukko. Sotilaat marssivat tiukoissa muodostelmissa ja hyvässä järjestyksessä. Ensin tuli useampi muodostelma jalan kulkevia sotilaita ja sitten hevosilla ratsastavia. Kenraali itsekin ratsasti hevosella ja hänen ympärillään ratsasti raskaasti varustettuja vartiokaartin ritareita. Osasto oli ylväs näky, mikä varmasti oli kenraalin tarkoituskin. Gyllenburhilaisille täytyi näyttää, ettei kaupunkia olleet valloittaneet ketkä tahansa.

Kallas polvistui, kun kenraali ratsasti hänen luokseen.

”Herra kenraali”, Venir sanoi.

Kenraali laskeutui ratsailta ja astui Kallaksen luokse.

”Nouse, kapteeni”, Edkar sanoi.

Kallas huomasi, että kenraali oli hyvällä tuulella. Tällä oli siihen syytäkin, kun kaupungin valtaus oli sujunut odotuksia helpommin. Erityisesti yläkaupungin valtaaminen. Kallas toivoi, että kenraalin hyvä tuuli kestäisi Burhleon tapaamisen.

”Tervetuloa Gyllenburhiin, herra kenraali”, Venir sanoi.

”Kiitos siitä taitaa kuulua sinulle. Oli jo aikakin päästä tänne”, Edkar sanoi.

”Toivottavasti olet odottanut myös yläkaupunkiin pääsyä. Tämän portin saamiseksi haltuun ja pitämiseksi käytiin kova taistelu. Luultavasti koko kaupungin valtaamisen kovin taistelu”, Venir sanoi.

”Niin minulle on kerrottu. Johda tietä, haluan nähdä missä kapteeni Cranfot kuoli”, Edkar sanoi.

Kallas nyökkäsi ja näytti kenraalille tien portin läpi kohti yläkaupunkia. Kenraalia ympäröineet vartiokaartin ritarit laskeutuivat ratsailta ja seurasivat heitä portin läpi. Myöhemmin portista seurasivat myös muut kenraalin osaston sotilaat.