Ruhtinatar XII

 Betula nana, osa 339

Linnut katsoivat edelleen Nashaa hyvin pahasti, joten Emilyn oli keksittävä jotakin pehmittääkseen luonnollisten vihollisten välejä. Ensin hän halusi kuitenkin kertoa asioista niin kuin ne olivat. Linnut eivät varmasti olleet samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hän ei välittänyt siitä.

”Et ehkä tiennyt, Nasha, että Nav on huonovointinen. Siitä me puhuimme”, Emily sanoi.

Nasha nyökkäsi.

”Anteeksi, en tiennyt. Toivottavasti hän palaa voimiinsa pian”, Nasha sanoi.

”Mitä sitten, jos palaakin?” Niv kysyi.

Nasha katsoi lintua ja haisteli ilmaa kielellään.

”Sitten hän on voimissaan ja tekee mitä hän ikinä tekeekään. En oikein tiedä mitä tarkoitat kysymyksellään”, Nasha vastasi.

Emily tiesi, mitä Niv kysymyksellään tarkoitti. Oli parempi, ettei Nasha tiennyt.

”Nav on opettanut minulle lisää puunkirouksen hallinnasta ja paljon muustakin”, Emily sanoi.

”Hän onkin hyvä opettaja ja tietää paljon asioista. Toivottavasti ehdit muilta kiireiltäsi mahdollisimman paljon hänen opetettavakseen”, Nasha sanoi.

Huoneeseen laskeutui taas hiljaisuus. Emily yritti keksiä jotakin sen rikkomiseksi.

”Oliko sinulla jotakin asiaa?” Emily kysyi.

Nasha mietti lyhyen hetken ennen kuin vastasi.

”Aivan niin, melkein jo unohdin. Kuulin, että etsitte jotakin paikkaa, johon pääsee helposti ja jossa voi olla katseilta ja korvilta turvassa”, Nasha vastasi.

”Mistä sinä sen olet kuullut?” Nev kysyi.

”Pieneläinten piirissä juorut liikkuvat nopeasti. Ymmärtääkseni Niv ja Sija olivat keskustelleet asiasta ja sitten joku oli kuullut ja kohta kaikki kaupungin koiraa pienemmät ja heinäsirkkaa suuremmat tiesivät asiasta”, Nasha vastasi.

Emily katsoi kuinka Nev oli jo sanomassa Nashalle vastaan, mutta ennen kuin ehti, tämä kääntyikin Nivin ja Sijan puoleen.

”Tämä oli asia, jota ei olisi saanut päästä leviämään juoruna pitkin kaupunkia”, Nev sanoi.

Nuoret linnut näyttivät selvästi harmistuneilta.

”Olemme pahoillamme”, Niv sanoi.

”Olemme yrittäneet, mutta välillä olemme olleet liian innokkaita ja emme ole varmistaneet kuuleeko joku”, Sija sanoi.

”Ei teidän kannata tuntea liikaa huonoa omaatuntoa. Vaikka olisittekin varmistaneet, niin joku olisi varmasti kuullut”, Nasha sanoi.

Pienet linnut nyökkäsivät hyväksyvästi lohdutuksen sanoille, mutta näyttivät silti surkeilta. Nuorten lintujen tunteet liikkuivat laidasta laitaan hyvin nopeasti ja nämä käyttivät myös kaikki mahdolliset ilmaisumenetelmänsä tunteiden esiin tuomiseen.

”Niin, kyllä me siis etsimme sellaista paikkaa”, Nev sanoi.

”En tiedä mitä varten, mutta minä olen ehkä löytänyt sopivan paikan. Tai ainakin ehdokkaan sellaiseksi”, Nasha sanoi.