Ruhtinas ja ruhtinatar

 Betula nana, osa 342

Emily suoristi mekkonsa helmaa. Hän oli pukenut ylleen punakeltaisen mekon, joka oli sekä juhlallinen, sopi ratsastukseen, että suojasi kuumuudelta ja auringolta. Tänään Mihailin oli tarkoitus yrittää muumioidun lohikäärmeen kuolleestamanausta. Eikä vain yrittää, vaan myös onnistua siinä.

Peilistä Emilyn katseeseen vastasi nainen, joka näytti kaikke muuta kuin varmalta asiasta. Emily kuitenkin tiesi olevansa varma, että Mihail onnistuisi. Silti hän pelkäsi sitä, että Mihail epäonnistuisi.

”Sinun ei pidä pelätä. Ja vaikka pelkäisit, niin et saa näyttää sitä. Et tänään. Tänään sinun täytyy olla Mihailin tukena”, Emily sanoi.

Emily tuijotti peilikuvaansa.

”Mitä ikinä tukena oleminen tarkoittaakaan”, Emily sanoi.

Emily huokaisi ja painoi päänsä. Hän tiesi, että Mihail tulisi kohta hakemaan häntä, joten hänen täytyi olla valmis ennen sitä. Fyysisesti hän oli jo valmis, sillä kamarineidot olivat auttaneet hänelle vaatteet ja korut ylle. Henkisesti hänen täytyi valmistautua täysin omin voimin ja se oli vielä pahasti kesken.

Oveen koputettiin ja Emily pyysi koputtajan sisään. Kamarineito toi Emilylle tuoretta vettä juotavaksi. Vesi oli maustettu hedelmien siivuilla.

”Kiitos”, Emily sanoi.

Kamarineito niiasi syvään ja lähti niin vähän huomiota herättävästi, että hän olisi saattanut vain haihtua ilmaan huoneesta. Joskus Emily pohti, että olisi helpompaa olla kamarineito. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota, saattoi kulkea omissa askareissaan kenenkään häiritsemättä.

Emily huokaisi. Hän yritti kääntää apeaa oloaan iloisemmaksi, mutta se oli vaikeaa. Hän käveli huoneen ikkunalle katselemaan kaupunkia. Emily toivoi, että maiseman katselulla oli samanlainen rauhoittava vaikutus tälläkin kertaa.

Aluksi maiseman katselu toimikin rauhoittavana, mutta sitten Emilyn katse osui kaupungin toisella laidalla olevaan nekropolikseen. Siitä hänen ajatuksensa siirtyi vääjäämättömästi kohta tulevaan hetkeen, jolloin hän ratsastaisi Mihailin kanssa sinne ja katsomaan, kun Mihail suorittaisi kuolleestamanauksen ja…

Emilyn oli pakko kääntyä pois. Hän ei pystynyt edes ajatuksissaan jatkamaan lausetta loppuun. Jos Nils Tammi oli edelleen toipilaana, niin Mihail yrittäisi paljon pidemmälle kuin tämä. Senkin jälkeen, kun kävisi selväksi, että kuolleestamanaus ei onnistuisi. Ja hänen pitäisi katsoa, kun se tapahtuisi.

Mihail oli järkevä ja ajattelevainen. Hän oli kuitenkin myös jääräpäinen ja periksiantamaton. Näiden asioiden yhdistelmä oli johtanut hänet kansansa johtoon ja tänne Aegyzaan saakka. Tämä yhdistelmä saattoi kuitenkin olla juuri se, joka kävisi lopulta Mihailin tuhoksi. Useimmissa miekoissa on kaksi terää. Jos toinen viiltää tehokkaasti vihollista, niin toinen raastaa käyttäjää itseään.

Oveen koputettiin jälleen.

”Sisään”, Emily sanoi.

Sama kamarineito, joka oli aikaisemmin tuonut Emilylle lisää vettä, astui huoneeseen. Kamarineito näytti pahoittelevalta ja elehti mahdollisimman varovaisesti. Ennen puhumistaan tämä vielä niiasi Emilylle.

”Arvon ruhtinatar, ruhtinas Netronova on saapunut”, kamarineito sanoi.

”Kiitos. Pyytäkää hänet sisään”, Emily sanoi.

Kamarineito niiasi uudelleen ja poistui.

Emily tarvitsi lisää aikaa valmistautua henkisesti. Niinpä hän käveli takaisin ikkunalle ja oli katselevinaan ulos. Todellisuudessa hän oli niin syvällä omissa ajatuksissaan, ettei hän nähnyt mitään.