Kaivoskaupunki pelinappulana X

Betula nana, osa 411

Porras antoi periksi Mihailin alla ennen kuin hän ehti ponnistaa siltä eteenpäin. Tai tarkemmin ottaen jääpilari, jonka varassa porras puoliksi oli, petti ja veti portaan mukanaan. Mihail tunsi olonsa kevyeksi, kun porras lähti valumaan alaspäin ja irtosi hänen jalkojensa alta. Hän lähti putoaamaan portaan perässä.

Mihail ei ehtinyt pudota kauaa, kun hän näki yläpuolellaan tulivelhon, joka loitsi tulipalloa. Uusi tulipallo oli suurin, jonka Mihail oli nähnyt Imperiumin velhon loitsivan kuluvan kamppailun aikana.

”Aiot lopettaa tämän yhteen iskuun”, Mihail sanoi.

Tulivelho ei kommentoinut Mihailin sanoja.

”En päästä sinua niin helpolla”, Mihail sanoi.

Samalla, kun tulivelho paiskasi tulipallonsa kohti Mihailia, Mihail vapautti loitsimansa jäävaarnan kohti tulipalloa ja sen takana olevaa tulivelhoa. Sen jälkeen hän valmistautui iskuun jääkilvellään.

Paineaalto löi Mihailin kauaksi ja hän ehti uudella loitsulla pehmittäämään alastuloaan. Lumikasa oli pehmeämpi kuin paljas maa, mutta isku oli silti kova. Mihail pyörähti heti pois lumikasasta ja odotti tulisiko tulivelhon seuraava isku heti perään. Ympärillä oli kuitenkin hiljaista ja Mihail ehti tunnustella oloaan vammojen varalta.

”Taisin selvitä mustelmilla”, Mihail sanoi.

Mihail kuuli ympäriltään imperiumilaisten sotilaiden huutoja. Paineaalto oli lennättänyt hänet kauaksi. Hän loitsi pieniä jäävaaroja ja surmasi niillä muutaman lähimmän sotilaan. Sitten hän loitsi muutaman jääelementaalin pitämään loput sotilaat kauempana.

”Minulla on parempaakin tekemistä”, Mihail sanoi.

Mihail paikansi itsensä ja lähti takaisin kohti paikkaa, jossa oli aikaisemmin taistellut Imperiumin velhon kanssa. Samalla hän valmistautui jatkamaan kamppailua tämän kanssa.

Tovin kävelyn jälkeen Mihail pääsi takaisin paikalle, jossa jäävaarnat olivat olleet. Niistä oli jäljellä lähinnä lammikoita sulamisvettä, joiden keskellä oli muutamia pieniä jäälohkareita.

”En olisi koskaan uskonut, että joku voisi vain sulattaa jääpilarit. Minun täytyy parantaa loitsuani”, Mihail sanoi.

Tulivelhosta ei edelleenkään näkynyt jälkeäkään, joten Mihail alkoi katsella vastakkaiseen suuntaan, mihin oli itse paineaallon voimasta lentänyt. Siellä näkyi joukko Imperiumin sotilaita, joten Mihail päätti mennä heitä kohti.

Sotilaat eivät huomanneet Mihailin lähestymistä, sillä he olivat keskittyneet johonkin, joka oli maassa heidän keskellään. Mihail loitsi joukon jääelementaaleja, jotka piirittivät sotilaat ennen kuin Mihail kiinnitti sotilaiden huomion itseensä.

”Oletteko nähneet velhoanne?” Mihail kysyi.

Sotilaat kääntyivät kohti Mihailia ja osa heistä säikähti. Suurin osa näytti ihmettelevän, mitä hän oli sanonut. Kaikki imperiumilaiset eivät osanneet Suuren keisarikunnan pääkieltä. Ne jotka osasivat, käänsivät kysymyksen muille. Yksi näistä myös kääntyi vastaamaan Mihailille.

”Hän on tässä keskellämme, koska sinä surmasit hänet”, sotilas vastasi.

”Hyvä”, Mihail sanoi.

Mihail päästi elementaalit valloilleen. Näiden työ oli nopeasti ohitse, sillä taisteluun valmistautumattomat ja velhonsa kuolemasta lamaantuneet sotilaat olivat piiritettyinä helppo kohde.