Kaivoskaupunki pelinappulana XI

Betula nana, osa 412

Jääelementaalit hajaantuivat kauemmaksi etsimään löytyisikö Imperiumin armeijan sotilaita lisää. Mihail itse lähestyi tulivelhon ruumista. Keho paloi edelleen, mutta lieskat peittivät enää pienen osan mustaksi hiileksi muuttuneesta kehosta. Velhon rintakehässä oli suuri reikä, johon Mihailin velhoa kohti lähettämä jäävaarna oli ilmeisesti iskeytynyt.

”Minulla oli onnea mukana. Todennäköisempää olisi ollut, että vaarna olisi mennyt kokonaan ohitse ja tulivelho päässyt jatkamaan hyökkäystään uudella tulipallolla”, Mihail sanoi.

Mihail jatkoi tulivelhon ruumiin tutkimista. Ruumis oli niin kuuma, että sitä ei voinut koskettaa, joten hänen oli tyydyttävä katselemaan. Keho oli pahoin kärsinyt, mutta Mihail oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaisi yrittää kuolleestamanata velho takaisin eloon. Vaikka velhon kuolleestamanas olisi varmasti vaikeampaa kuin tavallisen sotilaan, niin ainakaan velhon omasta mielestä ei olisi jäljellä mitään, joka vastustelisi manausta.

”En tiedä onnistuuko manaus vielä, mutta ainakaan ei ole mitään syytä olla yrittämättä. Jos se ei onnistu, niin en menetä muuta kuin hieman voimiani. Jos taas onnistun, niin pystymme aivan uudella tavalla taistelemaan Suuren keisarikunnan ja Imperiumin armeijoita vastaan”, Mihail sanoi.

Mihail kuuli viereltään köhinää. Yksi Imperiumin sotilaista oli vielä hengissä, tosin hädin tuskin. Mihail nousi ylös velhon ruumiin luota ja meni sotilaan luokse.

”Miksi?” Sotilas kysyi.

”Miksi mitä?” Mihail kysyi.

”Miksi hyökkäsit? Miksi surmasit velhomme? Miksi surmasit meidät?” Sotilas kysyi.

”Koska haluan, että sotilaani pääsevät kotiin ja voivat elää rauhassa perheensä kanssa”, Mihail vastasi.

Sotilas yski ja vaikeroi.

”Haluatko, että päätän tuskasi?” Mihail kysyi.

Sotilas pystyi vain vaivoin nyökkäämään.

”Olkoon siis niin. Olen armollinen mies ja tämä kärsimyksesi ei jatku tämän pidempään”, Mihail sanoi.

Mihail piti tauon.

”Tosin, kohta pääset palvelemaan uudestaan, mutta tällä kertaa Netronovalaa”, Mihail sanoi.

Sotilaan silmät aukenivat kauhusta, kun Mihail surmasi hänet jäävaarnalla.

Mihail arvioi tilannettaan. Kamppailu Imperiumin velhon kanssa oli kuluttanut hänen voimiaan. Rivisotilaat hän pystyisi kuolleestamanaamaan heti, mutta velhon kuolleestamanaukseen menisi enemmän voimia. Mihail halusi myös valmistautua paremmin, jotta manaus varmasti onnistuisi. Hän ei hallunnut päästää velhon potentiaalia hukkaan kiirehtimisen takia.

”Kuolleestamanaan rivisotilaat nyt ja he saavat kantaan velhon ruumiin kaupunkiin”, Mihail sanoi.

Mihail aloitti valmistelut kuolleestamanausta varten. Hän käski loitsimansa jääelementaalit tuomaan kaikki sotilaiden ruumiit luokseen, olivat ne sitten Imperiumin tai Suuren keisarikunnan armeijan sotilaiden, ja kokoamaan ne riveihin. Tämän joukon ympärille Mihail piirsi riimukuviot loitsua varten.