Pallosalama

Betula nana, osa 46

Riimujen peittämä pallo oli nyt yksi valtava pallosalama, joka hohti kesäyön hämärässä. Kristorosan suomujen välit olivat alkaneet hohtamaan ja koko lohikäärmeen väri oli muuttunut astetta vaaleammaksi siniseksi. Sinihohtoisesta pallosalamasta lähti kimeäjyrisevä ääni, joka nousi koko ajan korkeammaksi. Pallosalama myös tiivistyi pikkuhiljaa hieman pienemmäksi ollen lopulta läpimitaltaan vain hieman mustaan kaapuun pukeutunutta miestä pidempi.

”Mikä tuo on?” Mihail huusi kysymyksen Kristorosalle, joka oli jo loitsimassa uutta taikaa.

”Tuo on pallosalamaloitsuni”, Kristorosa vastasi nopeasti äänensävyllä, joka kertoi, ettei lisäkysymyksiä tulisi.

Kristorosan taikuus oli niin voimakasta, että se muutti myös säätilaa. Ilma alkoi muuttua kosteaksi, painostavaksi ja raskaaksi kantaa ja taivaalle kerääntyi paksuja pilviä. Pian jyrinää alkoi kuulua pallosalaman lisäksi myös taivaan tummanharmaista pilvistä. Pilvet olivat niin tummia ja paksuja, että hämärä muuttui lähes pimeäksi. Palatsin vartijat sytyttivät valoja heidän ympärillään.

Sitten pallosalama humahti kappaleiksi ja pienet salamat repivät talojen seinien kappaleita sinne tänne. Kristorosa pysäytti pienet salamat nopealla siiveniskullaan.

”Sepä tuli yllättäen”, mustaan kaapuun pukeutunut mies totesi pyyhkiessään viimeisiä salamoita irti kaavustaan. Mies ei vaikuttanut millään tavalla yllättyneeltä.

Kristorosaa ja adjutantti Väänästä lukuun ottamatta kaikki olivat yllättyneitä siitä, että mustaan kaapuun pukeutunut mies oli vielä elossa. Mies oli hyvinkin elossa, sillä pallosalama ei näyttänyt tehneen hänelle mitään vahinkoa.

”Valitettavasi, teidän korkeutenne, joudun nyt lähtemään tästä riemukkaasta tilaisuudesta. Toivottavasti voimme kaikki olla pian koossa uudelleen, paremmalla ajalla ja voimme seurustella ja viettää aikaa yhdessä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies puheli yliystävälliseen sävyyn.

Kristorosa ei sanonut mitään, mutta Väänänen astui lähemmäs mustaan kaapuun pukeutunutta miestä.

”Poistutte sitten, kun hänen korkeutensa antaa teille siihen luvan”, adjutantti sanoi virallisella, mutta hieman ärsyyntyneellä äänellä.

”Voi pientä adjutanttiparkaa. Minä poistun kyllä aivan oman mieleni mukaan”, mustaan kaapuun pukeutunut mies lässytti Väänäselle.