Takaisin kouluun

Niin se vain syksy toi taas tullessaan opiskelun. Tai ehkä kenties opiskelu tuo aina tullessaan syksy? No, ehkä luennoilla istuu mieluummin, kun ulkona satelee vähän räntää.

Opiskelun alku lähtikin heti rytinällä käyntiin. Ensimmäinen oikea luento oli heti maanantaina kahdeltatoista (aamu oli täynnä infoa ja tervetuliaissanoja). Kyseisellä matikan luennolla oli lähtötasotesti, josta ensivilkaisulla totesin, että asioita on unohtunut ja paljon. Eli sen lisäksi, että pitää opiskella paljon uutta asiaa, niin pitää kerrata paljon vanhaa asiaa.

Alkuviikosta meinasi jossakin vaiheessa jo jonkinlaista pakokauhua iskeä, kun luentoja oli aamukahdeksasta iltapäivä neljään ja kaikki aikaisemmin opittu asia tuntui unohtuneen jonnekin kauas mielenperukoille. Suurin osa luennoista oli kuitenkin infoa, joiden asia oli pääosin tuttua keväältä. Perus olemisen asioiden kertaus ei kuitenkaan ollut haitaksi ja tulihan sieltäkin aina välillä jotakin uutta asiaa.

Toisen viikon (eli ensi viikon) lukujärjestys näyttää jo huomattavasti inhimillisemmältä. Tosin kun kursseja on valittuna vain kolme tällä hetkellä, niin ei voi olettaakaan, että lukujärjestys ääriään myöten täysi olisi. Yliopistossa opiskelu on tietenkin hyvin erilaista kuin vaikka lukiossa. Se, että luentoja on vain muutama tunti päivässä, ei tarkoita sitä, että muu päivä olisi vapaa-aikaa. Päinvastoin. Lukea pitää ja paljon. Uskon kuitenkin, että lukemisesta selviää, kun alkaa nyt heti ensimmäisistä viikoista alkaen niin tekemään.

Yleisesti (tämän syksyn) ensimmäisestä yliopistoviikosta jäi hieman ristiriitaisen tunnelmat. En ole vieläkään aivan varma, mitä sitä elämältä oikeasti haluan ja opiskelumotivaatio siksi aina huolestuttaa. Aikaisemmista kahdesta puolen vuoden jaksosta oppineena ja motivoituneena uskon kuitenkin opiskelun onnistuvan aikaisempaa huomattavasti paremmin.

Eli edespäin, niin kuin muuan mummo sanoi keskellä lumihankea.