Betula nana, osa 62
Emily astui Mihailin lähelle. Mihail ei katsonut Emilyyn,
mutta Emily tiesi tämän tuntevan hänen läsnäolonsa.
”Uskalsit tulla näin syvälle jumallehtoon”, Mihail sanoi.
”Tulin katsomaan sinua”, Emily sanoi.
”Missä käärmelemmikkisi Nasha muuten on? En ole nähnyt sitä
taistelun jälkeen”, Mihail ihmetteli.
”Lähetin hänet taistelun aikana asunnolleni. Ajattelin, että
olisi parempi niin. Hän ei kuitenkaan ollut perillä vielä silloin, kun haimme
tavaroita. Siksi en voinut ottaa häntä mukaan tänne. Nasha kyllä pärjää
yksinäänkin”, Emily vastasi.
”Et ole aikaisemmin tullut jumallehtoon kuin hieman muurin
aukon sisäpuolelle”, Mihail huomautti.
”Kävin eilen pitkällä kävelyretkellä ja ajattelin lepuuttaa
kehoani tänään”, Emily sanoi.
”Sen sijaan aiot rasittaa mieltäsi?” Mihail kysyi.
Emily ei ollut varma mitä Mihail tarkoitti. Mihail tiesi,
ettei Emily tiennyt mitä hän oli tarkoittanut.
”Tule tänne”, Mihail sanoi ja taputti sammaleista kiveä
vierestään.
Emily istuutui Mihailin viereen kivelle hieman epäröiden.
”Sinä tulet keskisestä keisarikunnasta, mikä on aika kaukana
minun kotipaikastani, joten en tiedä millaista uskonharjoittamista teillä on”,
Mihail sanoi.
”Minun kotimaakunnassa rukoillaan Suuria Kolmosia”, Emily
sanoi.
”Minun kotonani on kuitenkin hyvin samankaltaisia jumalia
kuin nämä puut täällä. Niiden kanssa on yllättävän helppo kommunikoida, kun
vain jaksaa hieman keskittyä”, Mihail jatkoi.
”Mitä minun pitää tehdä?” Emily kysyi ja yritti rentoutua.
”Sulje vain silmäsi ja tuijota puita. Jos he haluavat puhua,
niin he kyllä opastavat sinut alkuun”, Mihail sanoi ja sulki omat silmänsä.
Emily tuijotti hetken Mihailia ja henkäisi syvään. Sitten
hän sulki omat silmänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti