Betula nana, osa 64
Emily heräsi majatalosta omasta sängystään. Hänen päätään ja
vasenta kättään särki. Mihail ja Sarnel keskustelivat pöydän ääressä, Mihail
tuolillaan ja Sarnel pöydällä kynttilän vieressä. Emily yritti sanoa jotakin,
mutta sai aikaiseksi vain pihinää, mikä sai hänet yskimään.
Yskiminen kiinnitti Mihailin ja Sarnelin huomion.
”Oletko hereillä?” Mihail kysyi.
Emily kokosi hetken hengitystään ennen kuin kykeni
vastaamaan.
”Olen”, Emily vastasi ohuella äänellä.
Mihail nousi hitaan ja vaivalloisen näköisesti tuoliltaan ja
käveli Emilyn luokse auttaakseen tämän pystympään asentoon sängyllä.
”Mitä minulle on tapahtunut?” Emily ihmetteli.
”Puhuit puisille jumalille”, Mihail vastasi.
”Mitä et olisi missään tapauksessa saanut tehdä”, Sarnel
lisäsi.
”Hyvin hän siitä selvisi”, Mihail sanoi Sarnelille.
”Näyttääkö hän siltä, että hän olisi selvinnyt siitä hyvin?”
Sarnel kysyi.
”He eivät olisi tehneet sitä jos eivät olisi tienneet Emilyn
selviytyvän siitä hengissä”, Mihail sanoi.
”Selviävän mistä?” Emily kysyi.
Mihail nosti vastaukseksi Emilyn vasemman käden peiton alta.
Käden kipu yltyi. Kipu ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen
järkytykseen, mitä Emily koki nähdessään kätensä. Käsi oli tiukasti ihoon
kiinni kiertyneiden oksan ja juuren välimuotojen peittämä.
”Yritimme ensin irrottaa niitä, mutta olit kuolla siihen.
Kun aloimme hoitaa oksia, niin tervehdyit nopeasti”, Mihail sanoi.
”Ne puiset jumalan antoivat tämän minulle”, Emily sanoi ja
katsoi kättään.
Emily nosti kättään kovan kivun saattelemana. Nopeasti Emily
kuitenkin huomasi, että kipu oli enemmänkin jäykkyydestä kuin haavoittumisesta
johtuvaa. Pari tuntia myöhemmin Emilyn vasen käsi liikkui lähes entiseen
tapaansa. Sinä aikana Emilylle selvisi myös se tosiasia, että hän oli ollut
tajuttomana ja unessa viiden päivän ajan.
”Saiko kukaan muu puisilta jumalilta mitään?” Emily kysyi.
”Vain epämääräisiä vastauksia epämääräisiin kysymyksiin”,
Sarnel sanoi.
”Puut eivät olleet anteliaalla tuulella ohjeiden osalta.
Tiedämme kuitenkin mihin suuntaan jatkamme matkaamme”, Mihail sanoi.
”Näitkö näyn?” Emily kysyi.
Emily piti parempana pitää puisten jumalten ennustus omana
tietonaan. Hän uskoi, että jumalat olivat tarkoittaneet ennustuksen vain hänen
itsensä kuultavaksi.
”En. Puut sanoivat, että vastaus kysymykseeni on kerrottu
minulle jo aikaisemmin”, Mihail vastasi.
”Milloin sitten?” Emily ihmetteli.
Mihail vastasi kertomalla Rafaelista, jonka oli tavannut
rehtorin palatsilta lähtiessään.
”Hirveää”, Emily kommentoi palatsin vartioiden surmaamista.
”Hyvinkin raakaa. Uskomme kuitenkin, että hänen luokseen
meidän pitää mennä. Luulen, että hän lähetti näyt Mihailille”, Sarnel sanoi.
”Tiedättekö sitten missä se polku on?” Emily kysyi.
”Tiedämme. Se lähtee täältä kylästä”, Mihail vastasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti