sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Mahdottomuuksia



Onko ilmaa oikeasti näin vaikeaa hengittää?
Kuin kylmää vettä
Paksua tervaa
Uloshengityksessä tunnun painuvan kasaan
Sisäänhengitys tekee kipeää

Minulla on ongelma
Ongelma olet sinä
En tiedä kuinka suhtautua sinuun
Helpointa olisi vain unohtaa
Mutta ei se vain mene niin

En edes tiedä mitä sanoisin sinulle
Tai mitä sinusta pitäisi ajatella
Pitääkö minun odottaa,
että korvaannut kylmillä aamuilla
ja tyhjillä illoilla?

Luulin jo kaiken olevan ohitse
Mutta ei sellainen katoa
Sellainen jää roikkumaan luiden ytimiin
Odottamaan oikeaa hetkeä iskeä
Ja isku tulee juuri pahimmalla hetkellä

Kaikki tämä on vain kasa mahdottomuuksia
Eiväthän muuttolinnutkaan palaa syksyisin
Emme mekään palaa
Emme me tosin ole minnekään lähteneet
Mutta muuttolinnut lähtivät

Olemme olleet paikoillamme
Tasan tarkalleen siellä missä kerran olimme
Silti olemme nyt aivan eri paikoissa
Vielä niin kaukana toisistamme
Aivan kuin tarkoituksella

2 kommenttia:

  1. Jos teietää ettei ole mitään odotettavaa täytyy unohtaa. Varsinkin jos se mitä odottaa ei ole odottamisen arvoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtaminenkaan ei ole ainakin niin helppoa kuin voisi kuvitella. Sitä monesti jää odottamaan vaikka tietää, ettei mitään syytä olisikaan. Mistä tietää kesken odottamisen, onko odotettava sen odottamisen arvoista? Elämä voi yllättää ja minä itse ainakin toivon, että se niin tekee.

      Poista