Onko ilmaa oikeasti näin vaikeaa hengittää?Kuin kylmää vettäPaksua tervaaUloshengityksessä tunnun painuvan kasaanSisäänhengitys tekee kipeääMinulla on ongelmaOngelma olet sinäEn tiedä kuinka suhtautua sinuunHelpointa olisi vain unohtaaMutta ei se vain mene niinEn edes tiedä mitä sanoisin sinulleTai mitä sinusta pitäisi ajatellaPitääkö minun odottaa,että korvaannut kylmillä aamuillaja tyhjillä illoilla?Luulin jo kaiken olevan ohitseMutta ei sellainen katoaSellainen jää roikkumaan luiden ytimiinOdottamaan oikeaa hetkeä iskeäJa isku tulee juuri pahimmalla hetkelläKaikki tämä on vain kasa mahdottomuuksiaEiväthän muuttolinnutkaan palaa syksyisinEmme mekään palaaEmme me tosin ole minnekään lähteneetMutta muuttolinnut lähtivätOlemme olleet paikoillammeTasan tarkalleen siellä missä kerran olimmeSilti olemme nyt aivan eri paikoissaVielä niin kaukana toisistammeAivan kuin tarkoituksella
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Mahdottomuuksia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jos teietää ettei ole mitään odotettavaa täytyy unohtaa. Varsinkin jos se mitä odottaa ei ole odottamisen arvoista
VastaaPoistaUnohtaminenkaan ei ole ainakin niin helppoa kuin voisi kuvitella. Sitä monesti jää odottamaan vaikka tietää, ettei mitään syytä olisikaan. Mistä tietää kesken odottamisen, onko odotettava sen odottamisen arvoista? Elämä voi yllättää ja minä itse ainakin toivon, että se niin tekee.
Poista