Betula nana, osa 108
”Saanen esittäytyä. Minun nimeni on Thoinea Kharn. Olen
neuvoston puheenjohtaja, noin teidän kansan sanoin”, keskimmäisenä vanhimpien
neuvostossa istuva karshaani sanoi.
”Minä olen Mihail Netronova”, Mihail esitteli itsensä.
”Me tiedämme teistä teidän nimenne ja kaiken muunkin
tarpeellisen, joten esittelyt ovat turhia tässä tilanteessa”, Thoinea sanoi.
Mihail nyökkäsi sen merkiksi, että oli ymmärtänyt mitä
karshaani sanoi.
”Olette tulleet pitkästä matkasta kysymään asiaa, jota emme
ole suoneet ulkolaisille vuosisatoihin. Haluatte, että käyttäisimme vanhaa ja
voimakasta taikuuttamme ja auttaisimme teitä. Olette hyvin rohkeita ja, saanen
sanoa, myös onnekkaita”, Thoinea sanoi.
”Kiitän vieraanvaraisuudestanne”, Mihail sanoi.
”Älä kiitä vielä. Emme ole päättäneet vielä aiommeko auttaa
teitä. Emme ole vielä päättäneet edes sitä, että lähdettekö te täältä pois
elossa”, Thoinea sanoi.
”Miksi ette antaisi meidän poistua maastanne?” Emily
hihkaisi ihmetyksensä ääneen.
”Voi rakas tyttö, en puhu meidän maastamme poistumisesta.
Puhun tästä huoneesta poistumisesta”, Thoinea sanoi.
Samaan aikaan ovi, josta Mihail ja kumppanit olivat juuri
tulleet, rymähti kiinni kovaäänisesti ja he kuulivat kuinka ovi salvattiin
toiselta puolelta. Salpausäänet saivat Mihailin heti etsimään muuta pakoreittiä,
minkä tarkkasilmäiset karshaani huomasivat välittömästi.
”Ei kannata etsiä pakoreittiä, sellaista ei ole. Olemme
tukkineet myös kaikki ikkunat ja muut ilmakanavat verkoilla, joten lintuystävännekään
eivät pääse karkuun. Sama koskee myös sammakkoystäväänne”, Thoinea sanoi.
”Mitä meidän täytyy sitten tehdä, jos haluamme päästä täältä
elossa pois?” Mihail kysyi.
”Teidän täytyy olla siinä kaikessa rauhassa, kuunnella ja
vastata, kun kysytään”, Thoinea vastasi.
Sitten Thoinea rykäisi kuuluvasti.
”Aloitetaan”, Thoinea sanoi.
Mihail ja muut odottivat pelokkaana, mitä tuleman piti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti