Betula nana, osa 111
Mihail heräsi syksyn viimeisten aurinkoisten päivien
paisteeseen. Hän makasi selällään paikoillaan ja häntä huimasi hieman. Jokin oli
kuitenkin muuttunut.
Mihail nousi istumaan. Lihakset tuntuivat jäykiltä ja kireiltä.
Aivan kuin hän ei olisi käyttänyt lihaksiaan pitkään aikaan. Mihail katsoi
käsiään. Ne eivät enää olleet vanhan miehen kädet, vaan ne olivat nuoren miehen
kädet.
Aluksi Mihail ei tahtonut uskoa silmiään. Sitten hän
kuitenkin alkoi tutkia muuta kehoaan. Vanhan miehen keho oli poissa ja tilalla oli
nuoren miehen keho. Mihail oli kuitenkin hieman pidempi ja voimakkaampi kuin
ennen vanhaksi mieheksi muuttumistaan. Mihail ei kuitenkaan ollut asiasta yhtään
pahoillaan.
Mihail nousi ylös. Lihakset hieman jäykistelivät vastaan,
mutta nousu oli silti helpompi kuin pitkään aikaan. Mihail kokeili lihaksiaan
ja tunsi niiden voiman. Pian hänen mielensä oli hurmoksessa. Hän oli nuori ja
vahva. Vahvempi kuin koskaan. Mikä tahansa oli hänelle mahdollista.
Sitten Mihail huomasi toisenkin muutoksen. Vain hänen
fyysiset voimansa eivät olleet kasvaneet vaan myös hänen taikavoimansa oli
kasvanut aimo harppauksella. Mihail tunsi kuinka energia virtasi hänen
lävitsensä tavalla, jota hän ei ollut koskaan tuntenut. Se tuntui ihmeelliseltä.
”Tämä pitää näyttää Emilylle”, Mihail sanoi vielä itseään
tutkien ja puki nopeasti päälleen.
Mihail käveli huoneestaan keittiöön. Keittiössä olivat Narsha,
Emilyn lintuystävät sekä violetti-ihoinen mies, joka oli pukeutunut mustaan ja
jolla oli päässään pienet sarvet.
”Sarnel?” Mihail kysyi violetti-ihoiselta mieheltä.
”Huomenta Mihail. Odotinkin, että milloin heräät”, Sarnel
sanoi.
Sarnel oli kutistunut aiemmasta kehostaan. Hän oli enää
reilu kaks metriä pitkä ja näytti muutenkin huomattavasti ihmismäiseltä. Päällimmäiset
erot pitkään ihmismieheen olivat juuri violetti iho ja pään sarvet. Jopa Sarnelin
sorkat olivat kadonneet ja hänellä oli nyt saappaat jaloissaan.
”Sinähän olet muuttunut”, Mihail sanoi Sarnelille.
”Niin olet itsekin. Enemmän kuin uskoinkaa”, Sarnel sanoi.
”Minä luulin, että he palauttaisivat meidät täysin
entiselleen”, Mihail sanoi, osoittaen puheensa nyt Narshalle.
”Ei se taika niin toimi. He voivat vetää todellisen
olemuksen takaisin esille, mutta eivät palauttaa taian vaikutusta. Siihen olisi
kyennyt vain taian alkuperäinen loitsija”, Narsha sanoi.
”No ei ole huono vaihtoehto tämäkään. Ehkä jopa parempi”,
Mihail sanoi.
”Pidin enemmän punertavammasta ihostani”, Sarnel sanoi ja
hieroi kätensä nahkaa.
”Joka tapauksessa. Missä Emily on? Haluan näyttää hänelle
muutokseni”, Mihail sanoi.
Kukaan ei sanonut mitään, mutta kaikkien ilmeet muuttuivat
vakaviksi.
”Missä Emily on?” Mihail toisti kysymyksen.
Kukaan ei edelleenkään vastannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti