torstai 14. marraskuuta 2013

Vanhimpien neuvosto IV




Betula nana, osa 109

Mihail ja muut pääasiassa odottivat ja kuuntelivat, kun vanhimpien neuvosto neuvotteli keskenään, mitä heille tulisi tehdä. Osa neuvostosta oli auttamisen kannalla ja osa vastusti jyrkästi. Yksi neuvoston jäsen oli jopa sitä mieltä, että heidät tulisi viedä orjiksi kaivokseen. Tämä ehdotus kuitenkin Mihailin ja muiden onneksi hylättiin nopeasti.

Neuvottelut kestivät tunteja ja taas tunteja. Mihail alkoi tuntea nälän sisällään ja hänen vatsansa kurni kovaäänisesti. Karshaanit eivät kuitenkaan välittäneet tästä eivätkä he uskaltaneet pyytää ruokaa. Lopulta karshaanit kuitenkin näyttivät päätyvän jonkinlaiseen ratkaisuun. Ainakaan he eivät halunneet enää katsella heitä vieressä tuijottamassa.

”Olemme tulleet siihen tulokseen, että pääsette elossa täältä pois. Tarkoittaen sekä tätä huonetta, että meidän maatamme. Haluamme kuitenkin keskustella vielä joistakin yksityiskohdista. Menkää nauttimaan siksi aikaa ateriaa, kun me puhumme”, Thoinea sanoi.

Tämän sanottuaan Thoinea kääntyi takaisin keskusteluun ja heidät ohjattiin sivuovesta pieneen takahuoneeseen, joka oli kiireellä muutettu ruokailutilaksi. Istumapaikkoja oli juuri riittävästi ja ruokaa kohtuullisesti. Kaikilta lähti nälkä, mutta täydestä ei voinut kenenkään kohdalla puhua.

”Mitä luulet tapahtuvan seuraavaksi?” Mihail kysyi Narshalta.

”En tiedä ollenkaan enkä uskalla arvailla mitään. Pyydän, että ette kyselisi”, Narsha sanoi pää selkeästi painuksissa.

Mihail ja pöydällä kurnuttava Sarnel jakoivat pitkän ja mietteliään katseen.

”Onko täällä naistenhuonetta jossakin?” Emily kysyi painostavan hiljaisuuden keskellä.

Heille ruokaa tarjoillut karshaani nyökkäsi ystävällisesti ja lähti näyttämään Emilylle tietä. Muut jäivät odottamaan takahuoneeseen.

Aika kului hiljaisuuden tukahduttamassa huoneessa tuskallisen hitaasti. Lopulta heidät kuitenkin kutsuttiin takaisin vanhimpien neuvoston saliin. Kenenkään olo ei ollut helpottunut aikaisemmasta, päinvastoin.

Mihail ja muut asettuivat toistamiseen vanhimpien neuvoston eteen. Samalla Sali vajosi syvään hiljaisuuteen.

”Olemme tehneet päätöksen yhden asian osalta. Palautamme teidät kaksi teidän oikeisiin kehoihinne”, Thoinea sanoi lopulta hiljaisen odotuksen jälkeen.

Mihaililla ja Sarnelilla meni hetki reagoida uutiseen.

”Kiitän teitä suuresti jo etukäteen”, Mihail sai lopulta sanottua.

”Kiitos on vastaanotettu. Seremonia järjestetään nyt tässä tilassa ja sen suorittaa neuvoston jäsen Namdi Laavnil”, Thoinea sanoi.

Kun Thoinea oli saanut lauseen sanottua, vasemmalta laskettuna toinen neuvoston edustaja nousi ylös kankealla liikkeellä. Mustavalkoiseen pukeutunut Namdi Laavnil sai avustajaltaan kävelykepin, joka oli odottanut hänen istuimensa takana, ja hän asteli vahvasti kävelykeppinsä tukeutuen Mihailin eteen. Namdin avustaja seurasi tätä vierellä.

”Minä olen Namdi Laavnil. En ole tämän taikuuden osa-alueen syvimpiä osaajia”, Namdi sanoi ja loi silmällään katseen siniseen ja oranssiin pukeutuneihin karshaaneihin: ”Mutta hallitsen kuitenkin asiani. Paikalle jääkööt vain Mihail ja hänen sammakkoystävänsä. Loput poistukoot paikalta. Tämä taikuus ei ole hauskaa katseltavaa. Lisäksi emme halua tiedon siitä leviävän yhtään enempää kuin on pakollista.”

Näin Mihail ja Sarnel jäivät vanhimpien neuvoston saliin odottamaan taikaseremonian alkamista ja muut ohjattiin takaisin sivuhuoneeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti