Hämärtymä

Katson eteeni. Silmäni ovat sokeat. Ainakin tavallaan. Sokeus riippuu katsojasta ja katsoja on riippuvainen sokeudestaan.

Näen kaksi maailmaa. Maailmat ovat minulle kummallisia, aivan outoja. En tiedä kummassako on enemmän rippeitä siitä paikasta, jota olen joskus kutsunut todellisuudeksi.

Puhutaanko sitten todellisuudesta? Sitähän ei ole enää olemassa. Ei ole ollut pitkään aikaan. Ei edes muistoissa tai ajatuksissa. Se on liian muinainen muisto, historiankirjoituksen tuolta puolen. Villamammuttikin seisoo museon salissa. Onko sellaisia muka joskus ollut olemassa?

Minä uskon mammutteihin, minä uskon todellisuuteen. Minun uskoni ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, ettei todellisuutta yksinkertaisesti ole enää olemassa. On vain hämärtymiä. Aaveita menneestä maailmasta, jotka kiskovat meitä mukaansa vetehisen tavoin hukuttaakseen meidät unelmiimme maailmasta.

Vai olemmeko me jo valmiiksi hukkuneita? Minä ainakin tunnen itseni leijuvan paksussa vedessä. Ympärilläni kasvaa levää ja valo on raskaan vesipatsaan läpi siivilöitynyttä. En ole hengittänyt pitkään aikaan koska ei ole mitään, mitä hengittää.

Viekoitteleva humina täyttää korvani. Humina voisi tulla minusta itsestäni tai maailmojen toiselta puolelta. Ehkä humina tulee sekä minusta että maailojen toiselta puolelta. Kenties humina on osa maailmaa, maailmaa tai kahta.

Entäpä jos lyöttäydytään lopullisesti hulluuden rajan toiselle puolelle? Voidaanko ajatella, että humina on maailma? Onko maailmoja sitten kolme?

Ehkä. Tai sitten maailmat eivät ole asioita, joita pystyisi laskemaan omenojen lailla ala-asteen matikantunnilla, kun opettaja kertoo: ”Yksi plus yksi on kaksi” ja luulet sitä maailmasi lopulliseksi totuudeksi. Nyt sitten olet totuutesi vanki.

Sokea vanki, jonka aistit ovat sumenneet. Orja, joka ei ole nähnyt valoa tai maistanut puhdasta vettä. Sokea sinä olet. Sokea aivan kuin minäkin olen. Olkaamme sokeita yhdessä. Lopullista totuutta emme tule löytämään vaikka kuinka etsisimme. Hyvällä onnella voimme kuitenkin löytää rippeitä itsestämme.