Vuosi 2013

Tammikuun päivät ovat alkaneet lipumaan ohi jopa huolestuttavalla nopeudella, joten on ehkä aika vilkaista hieman taustapeiliä. Vuosi 2013 oli jälleen hieman erilainen vuosi, hyvin monella mittapuulla, niin hyvässä kuin pahassa. Vuoteen mahtui paljon onnistumisen tunteita, asioiden etenemistä oikeaan suuntaan, sekä suuria pettymyksiä.

Kolme pettymystä

Koska huonoista uutisista on mielestäni hyvä aloittaa, niin aloitan kertomalla kolmesta raskaasta pettymyksestä, jotka osuivat vuoteni varrelle. Ehdin pettymään toiseen ihmiseen, omaan työhöni ja omaan itseeni vuoden aikana. Ajoittain on siis uiskenneltu varsin syvissä ja tummissa vesissä.

Ensimmäisenä petyin toiseen ihmiseen. Samalla tämä pettymys oli näistä kolmesta suurin ja varmasti myös merkityksellisin. Tästä pettymyksestä myös opin eniten. Opin paljon itsestäni, luottamuksesta ja rakkaudesta. Kyseinen pettymys varmasti muovasi minua uuteen suuntaan. Se sai minut myös ajattelemaan sitä, mitä oikeasti haluan elämältä. Tästä kirjoitin myös kirjoituksen Mitä haluan elämältä? Tämä ja muu pohdiskelu auttoi siihen, että syvät haavat parantuivat yllättävän nopeasti.

Toisena petyin omaan työhöni. Edellytys-nimellä kulkeva kirjaprojektini oli mielestäni kaikkien aikojen paras tekemäni kirjallinen työ. Eikä se ole onnistunut löytämään kustantajaa. Tämä pettymys osui erityisesti kesän ajalle, kun puoli vuotta kirjan lähettämisestä kustantajille tuli täyteen. Lopulta tästä pettymyksestä sain kuitenkin uutta virtaa. Jos paras ei ole riittävän hyvä, niin se pitää ylittää. Sitä olen tekemässä paraikaa.

Kolmantena petyin omaan itseeni. Erityisesti petyin siihen kykyyn, millä otan vastuuta itsestäni ja tekemisistäni. Tämän pettymys ei koske mitään pitkäaikaista toimintaa, vaan hetkellistä vastuun kantamisen romahtamista. Tarkemmin sanottuna tämä pettymys koskee syksyn omalle kohdalle hyvinkin kosteita fuksiaisia. Rennosti ottaminen on kyllä sallittua, mutta se ei tarkoita sitä, että aivot viskattaisiin narikkaan. Aina kuitenkin oppii uutta itsestään ja itsekontrollista. Eteenpäin mentiin tässäkin asiassa joitakin askelia.

Opiskelu

Sitten niintä parempia uutisia. Opiskelujen suhteen vuosi 2013 alkoi sillä, että aloitin (jälleen kerran) uudessa pääaineessa. Vaihto ei tuntunut niin suurelta kuin aikaisemmin. Nyt vaihdoin kuitenkin tuttuun kaupunkiin ja ennen kaikkea tuttuun yliopistoon. Vuoden ajan opiskelin siis Jyväskylän yliopistossa tietojärjestelmätiedettä ja samalla tiellä jatketaan.

Vuoden opiskelut sujuivat aikaisempaan verrattuna todella hyvin. Opintopistetili on karttunut paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Tulevaisuuden sumujen toisella puolella odotteleva valmistuminen tuntuu nyt ensimmäistä kertaa asialta, joka voi joskus tapahtua ihan oikeasti. Vuoden aikana myös opiskelumotivaationi teki paluun muonavahvuuteen muutaman vuoden katoamisen jälkeen.

Kirjoittaminen

Se asioista kaikkein rakkain. Verrattuna edelliseen vuoteen kirjoittamisen suhteen oli hieman suvantoa. Loppuvuotta kohden vauhtia alkoi kuitenkin löytyä uudelleen uuden kirjaprojektin merkeissä. Jopa bloggauksia kirjoitin vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä siitä huolimatta, että perustin itselleni toisen blogin.

Kirjaprojektit etenivät ja eivät. Alkuvuodesta kirjoitin hitaasti ja harvakseltaan Edellytys-projektiin liittyvää materiaalia (jatko-osaa sekä lyhyttä esiosaa). Tahti kuitenkin hyytyi ja kesällä koko homma pysähtyi. Koko projektiryhmä onkin nyt siirtynyt telakalle odottamaan parempia aikoja. Vuoden lämpimällä puoliskolla kehittelin myös uusia kirjaideoita, mutta mikään ei oikein tahtonut ottaa tuulta alleen.

Lokakuussa tilanteeseen tuli kuitenkin muutos, kun tein yhdelle kesän aikana muutamalla sivulla aloittamalleni projektille uudelleen käynnistyksen. Nyt tuo projekti kulkee tietokoneeni sisällä nimellä Jenny ja sivuja on kertynyt todella nopeasti. Erityisesti joululoma oli tehokasta kirjoitusaikaa. Jenny eroaa edellisistä projekteista monella tapaa ja siihen liittyy hyvin paljon vielä kysymyksiä, joihin minulla ei ole minkäänlaisia vastauksia. Tämän projektin myötä ole myös uudistanut tapaani kirjoittaa, minkä toivon näkyvän myös tuloksessa. Tavoitteenani on, että projekti pääsisi vuoden 2014 aikana kustantajien arvioitavaksi.

Uusia tuulia

Keväällä uutta oli uusi pääaine. Tämä kuitenkin menee jokseenkin samaan opiskelun jatkumoon aikaisempien opintojen kanssa. Syksyllä sen sijaan löysin itselleni jotakin aivan uutta, kun menin katsastamaan Jyväskylän Kokoomusopiskelijoiden (JyKo) uusien iltaan tunnelmia ilman mitään sen suurempia odotuksia tai aikomuksia. Lähdin uusien illasta pois JyKon ehdokkaana syksyllä olleisiin Jyväskylän ylioppilaskunnan (JYY) edustajiston vaaleihin.

Ääniä en sentään saanut riittävästi edustajistopaikkaan, mutta varasijalla ollaan kuitenkin kärkkymässä. Kampanjointiseura ständillä oli kuitenkin erinomaista. Hymyä saatiin irti pahimmallakin koiranilmalla. Kävin syksyn aikana myös kolmessa edustajiston kokouksessa. Kyseisiä tapahtumia suosittelen myös muille JYYn jäsenille.

Kun opiskelijapolitiikkaan tuli mukaan lähdettyä, niin päätin lähteä mukaan kunnollisella panoksella. Pääsin mukaan Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan liittokokoukseen. Hain myös JYYn hallitukseen. Molemmat olivat silmiä avaavia ja opettavaisia kokemuksia. Hallituspaikka jäi kuitenkin saamatta. Sen sijaan tulin valituksi Jyväskylän ylioppilaslehden johtokuntaan. JyKosta tuli myös vastuuta ryhmävastaavan tehtävällä sekä hallituspaikalla.

On osittain hieman ihmekin, etten ole aikaisemmin lähtenyt mihinkään poliittiseen tai järjestötoimintaan mukaan. Molempia olen nimittäin pohtinut jo aikaisemmin, mutta sopivaa nykäisyä mukaan toimintaan ei ole sattunut osumaan omalle kohdalleni. Viime syksynä näin kuitenkin kävi. Saa nähdä minne tämä tie lopulta kuljettaa.