Betula nana, osa 117
Karshaanien talleilla ei tuoksunut heinä. Sen sijaan ilmassa
leijui raa’an lihan mehukas tuoksu. Ratsutkaan eivät olleet hevosia vaan suuria
kahdella jalalla juoksevia liskoja.
”Nämä ovat kaksi kertaa nopeampia juoksijoita kuin
nopeinkaan hevonen”, Namdi kertoi.
”Hyvä. Vauhtia tulemme tarvitsemaan”, Mihail sanoi.
”Lentävä mattoni olisi nopeampi”, Sarnel sanoi.
”Ilmassa emme pysty jäljittämään karkulaisia niin hyvin”,
Namdi kertoi.
”Sinä sanoit, että alaisesi tietäisivät, missä Emily on”,
Mihail sanoi.
”Sain heiltä viestin, että he ovat saavuttaneet vaunut,
joissa häntä kuljetetaan. Vaunut ovat voineet karata ennen kuin yhytämme
alaiseni”, Namdi sanoi.
Mihail nyökkäsi. Kummassakin liikkumistavassa oli riskinsä.
Lentävällä matolla he olisivat huomattavasti nopeammin perillä, mutta ilmasta
jälkien seuraaminen olisi mahdotonta.
”Lähdetään sitten”, Mihail sanoi.
”Saitteko kaikki tavaranne haettua?” Namdi kysyi.
”Saimme kaiken tarpeellisen”, Mihail vastasi.
”Hyvä. Pelkään, ettette tule hakemaan mitään, mitä jätätte
tänne jälkeenne”, Namdi sanoi.
Namdin alaiset toivat heidän eteensä neljä suurta liskoa.
”Hypätkää ratsaille. Mukaan lähtevät alaiseni odottavat jo
ulkona”, Namdi sanoi Mihailille, Sarnelille ja Narshalle ja nousi oman liskonsa
satulaan.
Mihail ja Sarnel nousivat liskojensa selkään. Liskot olivat
suuria ja vahvoja. Ne jaksoivat helposti kantaa jopa Sarnelia ja tämän
kantamuksia. Mihail sen sijaan oli höyhenen kevyt liskolle, joka oli tottunut
kantamaan karshaaneja.
”Narsha, ratsaille”, Namdi komensi edelleen pelosta kankeaa
karshaania.
Narsha säikähti käskyä ja nousi vaivalloisesti ratsaille.
Mihail katsoi karshaania. Tämä oli selvästi muuttunut. Itsevarmasta ja
viisaasta oppineesta oli tullut pelkäävä kömpelys. Mihail ohjasi liskon Namdin
liskon vierelle.
”Mitä hänelle on tapahtunut?” Mihail kysyi Namdilta ja
vinkkasi Narshaan päin.
”Hän oli osa sitä kauppaa, jossa Emily myytiin. Hän
kuitenkin paljasti paljon tietoa siitä sopimuksesta. Nyt hänellä ei ole enää
paikkaa mihin mennä. Hänen paras mahdollisuutensa on seurata sinua”, Namdi
sanoi.
Mihail vilkaisi Narshaa uudestaan. Karshaani todellakin
näytti siltä, että olisi myynyt elämänsä.
”Entä jos en otakaan häntä seurueeseeni?” Mihail kysyi.
”Silloin tuomitset hänet melko varmasti kuolemaan”, Namdi
vastasi.
”Kuolemaan voi tuomita sekin, että liittyy minun seuraani”,
Mihail sanoi.
”Se on hyvin mahdollista, nuoriherra. Lähdetäänkö?” Namdi
kysyi.
”Lähdetään”, Mihail vastasi.
Liskoilla ratsastava joukko lähti liikkeelle. Takaa-ajo oli
alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti