Jään veljekset II

Betula nana, osa 137

”Mihail? Mitä? Miten?” Joel sai sanottua kysymyksen järkytyksestä änkyttäen.

”Se on pitkä tarina. Valitettavasti minulla ei ole aikaa satuilla pettureille”, Mihail sanoi vastaukseksi.

Mihail painoin miekkaansa vasten Joelin kaulaa. Kaikki läsnäolijat tiesivät, mitä Mihail aikoi tehdä.

”Mihail!” Emily huusi.

Emilyn huuto sai Mihailin tarkkaavaisuuden pois Joelista, joka näki tilaisuutensa. Joel karkasi nopealla liikkeellä pois miekan ulottuvilta. Mihailin reaktioaika oli kuitenkin valioluokkaa ja Mihail ehti viiltää Joelin kaulaan haavan. Haavasta tuli niin paljon verta, että Joelin oli pideltävä sitä kädellään.

Mihail tuhahti Joelille ja hypähti puumiehen vierelle.

”Oletko kunnossa?” Mihail kysyi.

”Olen nyt, kun sinä olet siinä”, Emily vastasi puumiehen sisältä.

”Olet näköjään keksinyt uusia ässiä hihaan sitten viime näkemän”, Mihail sanoi ja tutki katseellaan puumiestä.

Emily avasi puumiehen rungon muodostavia ruskeanharmaita juuria nähdäkseen Mihailin kunnolla. Samaan aikaan hän kosketti kevyesti Mihailin poskea virkeämmällä vaaleanvihreällä versolla.

”Puunkirous jatkoi kasvamistaan ja voimistumistaan. En voinut muuta”, Emily sanoi.

Mihail näki nyt, että puunkirous oli levinnyt koko Emilyn kehoon. Kasvojen iho oli vihreää ja Emilyn poskella kasvoi samanlaista jäkälää, mitä joskus näki puiden kaarnoilla. Jopa Emilyn silmät olivat muuttuneet tummavihreiksi.

”Hyvä vain, että olet pärjännyt”, Mihail sanoi eikä voinut olla onnellisempi, että näki taas rakkaansa silmästä silmään.

Emily vastasi hymyyn.

Umpikujan päästä kuului rahinaa, kun Joel yritti kavuta rakennuksen seinää juuri taikomiaan jäisiä portaita pitkin.

”Mihin olet matkalla hyvä ystävä?” Mihail kysyi.

Joel ehti juuri vilkaista Mihailia, kun portaat hänen altaan katosivat ja hän putosi maahan.

”Mitä?” Joel ihmetteli.

”Luuletko, että pärjäät minulle?” Mihail kysyi.

”Mitä tarkoitat?” Joel kysyi.

”Sulatan jääsi, murskan suunnitelmasi ja teen sinusta selvää niin, ettei meidän tarvitse enää huolehtia sinusta koskaan”, Mihail sanoi.

Joel pelkäsi. Hän ei kuitenkaan pelännyt Mihailin sanoja. Hän ei myöskään pelännyt Emilyn puumiestä, joka pystyisi murskaamaan hänet milloin tahansa, jos hän ei kykenisi puolustautumaan jäätaioilla. Hän ei pelännyt sitäkään, että Mihail oli purkanut hänen taikansa. Hän pelkäsi Mihailin silmien katsetta.