Jään veljekset III

Betula nana, osa 138

Joel paiskautui tiilisen seinän läpi ja hän olisi varmasti kuollut romahtavan rakennuksen alle, jos Mihailin voimien purkaus ei olisi lennättänyt koko rakennusta hänen ylitseen. Joelin oikea käsi roikkui velttona hänen kyljellään, kun hän nousi ylös. Käsi oli täynnä haavoja ja paleltumia ja käden luut olivat murskana.

”Mihail, armoa”, Joel aneli, vaikka tiesi sen turhaksi.

”Pettureille ei armoa suoda”, Mihail sanoi.

Joel yritti kontata turvaan yhden käden varassa, mutta Mihail tarttui tähän ohjaamallaan suurella jääkouralla. Jääkoura nosti Joelin Mihailin eteen. Joel pyristely karkuun, mutta jääkouran ote oli tiukka.

”Armoa, vanha ystävä”, Joel sanoi, kun oli huomannut rimpuilun turhaksi.

Mihail löi Joelin turpaan niin, että tämän nenä murtui. Se ei kuitenkaan riittänyt Mihailille, vaan tämä jatkoi. Lyönti lyönniltä Mihailin viha vain kasvoi ja kasvoi.

Emily näki Mihailin hulluuden ja kutisti puukirouksen takaisin ympärilleen.

”Mihail, lopeta”, Emily sanoi ja tarttui Mihailin kädestä kiinni.

”Miksi?” Mihail kysyi.

Emily näki hullun raivon Mihailin silmissä.

”Koska et ole tämä hullun raivon valtaama mies, jollaisena nyt esiinnyt”, Emily sanoi.

Emilyn silmien hellä katse sai Mihailin rauhoittumaan. Mihail halasi Emilyä.

”Anteeksi”, Mihail sanoi.

”Ei se mitään. Lähdetään pois täältä ennen kuin jostakin tulee lisää sotilaita”, Emily sanoi.

”Sotilaat ovat muualla”, Sarnel, joka oli ilmestynyt Emilyn ja Mihailin taakse, sanoi.

”Mitä? Missä?” Emily ihmetteli.

”Ne ovat sodassa”, Sarnel vastasi.

”Kenen kanssa?” Emily kysyi.

”Keisarikunnan kanssa”, Mihail vastasi.

”Mistä tiedät sodasta? Sen piti olla yllätyshyökkäys”, Joel ihmetteli.

”Minulla on lähteeni”, Mihail vastasi.

Joel katsoi puoliksi veren pettämillä silmillään Mihailia, mutta Mihail ei jatkanut vastaustaan.

”Olkoon sitten niin. Vaikka emme enää ole samalla puolella, annan sinulle entisen ystävyytemme muistoksi yhden neuvon. Lähtekää nyt. Minä olen täällä vain alhainen oppipoika. Lähtekää ennen kuin mestarini saapuu”, Joel sanoi.

Mihail, Emily ja Sarnel katsoivat Joelia, joka oli menettämässä jo tajuntaansa.

”Hän taitaa olla tosissaan”, Sarnel sanoi.

”Olkoon. Meidän pitää lähteä muutekin muiden luokse. Täällä ei voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi”, Mihail sanoi.

”Kenen muiden?” Emily kysyi.

”Sinun lintujesi ja Narshan luokse. Jätimme heidät suojaisaan piiloon”, Mihail sanoi.

Sarnel taikoi lentävänmattonsa esiin ja kolmikko lähti.

Joel jäi kitumaan Mihailin jäisen kouran vangiksi. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kitua kauaa, kun hänen pettynyt mestarinsa ilmestyi hänen eteensä.