Betula nana, osa 134
Emily puuskutti ja hiki valui hänen ohimoaan pitkin. Hän oli
ilmassa puolen metrin korkeudella lattiasta. Puunkirous ympäröi hänet
kauttaaltaan ja hänen koko vartalonsa iho oli muuttunut syvänvihreäksi.
Puunkirouksen oksat yltivät joka puolelle huonetta ja olivat nostaneet hänet
ilmaan. Emily oli kuin suuri tammi paksuine juurinen ja tuuheine latvustoineen.
”Olet uskomaton”, Nasha ajatteli.
”En tiedä itsekään kuinka kykenen tähän”, Emily ajatteli ja
huohotti.
”Kehityt kuitenkin nopeasti”, Nasha ajatteli.
”Aikaisemmassa harjoittelussa oli varmaan jotakin vikaa.
Aikaisemmin kehitys oli paljon hitaampaa”, Emily ajatteli.
”Ehkä se johtuu tästä ympäristön tuomasta paineesta”, Nasha
mietti ajatuksissaan.
”Se on hyvin mahdollista”, Emily ajatteli.
Emily kokosi puunkirouksen oksia ympärilleen ja muodosti
niistä suurta puumiestä muistuttavan hahmon ympärilleen. Lehden varisivat
lattialle, kun puumiehen lehvästö osui kattoon.
”Mitä teet?” Nasha ajatteli kysymyksen mielessään.
”Haluan kokeilla yhtä juttua”, Emily vastasi mielessään.
Emily tiivisti puumiehen oikean jalan yhdeksi tiiviiksi
yksiköksi. Vasemman jalan juuret pureutuvat lattiaan ja mursivat
posliinilaattoja. Sitten Emily nosti oikeaa jalkaa.
Ensiaskel oli hoiperteleva ja Emily oli kaatua. Puumies
kuitenkin pysyi pystyssä ja Oikea jalka osui lattiaan. Emily kokosi puumiehen
kädet tiiviimmäksi, jotta tasapainon hakeminen olisi helpompaa. Toinen askel
onnistui helpommin. Kolmas sitä helpommin. Pian Emily käveli puumiehenä kuin
omalla vartalollaan.
Emilyn kävely ympäri huonetta oli aiheuttanut melua ja oven
takaa kuuluu vartijoiden huutoa. Emily nosti sänkynsä oven eteen pystyyn ennen
kuin vartijat ehtivät sisälle.
”Mitä aiot?” Nasha kysyi mielessään.
”Lähteä pois täältä”, Emily vastasi mielessään ja repi irti
ikkunan karmin ja heitti sillä sängystä selvinneitä vartijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti