Isku linnaan

Betula nana, osa 149

Mihail tarkkaili puiden varjossa läheisellä tiellä marssivaa sotilaiden osastoja. Harhautus oli toiminut yllättävänkin hyvin. Metsän hirviön hyökkäys oli saanut kenraalikuvernöörin haalimaan joukkonsa kokoon koko Léostan alueelta ja lähettämään suuren joukon etsimään hirviötä. Toisaalta harhautus oli toiminut huonosti. Kenraalikuvernööri oli varovaisempi mies, kuin mitä he olivat olettaneet. Linnaan jäänyt joukko oli suurempi kuin sieltä lähtenyt.

”Olisi pitänyt vain hyökätä ilman harhautusta”, Mihail sanoi.

”Meidän pitää tehdä toinen harhautus, jotta saamme riittävästi sekaannusta aikaiseksi”, Sarnel sanoi.

”Toinen hirviö?” Mihail kysyi.

”Juuri niin”, Sarnel vastasi.

”Metsässä hirviö, linnassa hirviö. Kenraalikuvernöörin miehillä ei mene lujaa”, Mihail sanoi.

Mihailin suupieli nousi hymyyn.

”Sinä nautit tästä”, Sarnel sanoi.

”Niin sinäkin”, Mihail sanoi.

”Kyllä, mutta en niin paljoa kuin sinä”, Sarnel sanoi.

”Onko siinä sinusta jotakin väärää?” Mihail kysyi.

”Ei niin kauan, kun pidät itsesi kurissa. Siinä vaiheessa, kun alat tehdä tällaista nautinnon vuoksi, ollaan kaukana hämärän puolella”, Sarnel sanoi.

”Olet sinäkin yksi demoni”, Mihail sanoi.

Sarnel naurahti.

”Se, että olen demoni, ei tarkoita sitä, että olisin paha”, Sarnel sanoi.

”Eipä niin. Se tarkoittaa, että olet minun vastakohtani”, Mihail sanoi.

Sarnel hymähti. Mihail oli kasvanut nopeasti sen jälkeen, kun he olivat tavanneet.

”Odotetaan aamuun. Silloin on varmaan paras hetki hyökkäykselle”, Mihail sanoi.

”Olen samaa mieltä”, Sarnel sanoi.

Aamun sarastaessa hyökkäsi valtava jääjättiläinen kenraalikuvernöörin linnan portin kimppuun.