Earnestin talvi II

Betula nana, osa 174

Linnanpiha oli puhdistettu lumesta vain kulureiteiltään. Iso osa linnanpihasta oli paksun lumikerroksen peitossa, kun ensin oli satanut paljon lunta ja päälle kasattu vielä leveiden kulkureittien lumet. Lunta oli niin paljon, että sitä kuljetettiin jo muurin ulkopuolelle ja kipattiin portin ulkopuolelta linnan viereiseltä jyrkänteeltä alas. Sama tehtiin lumelle, joka oli peittänyt linnoituksen muurin ympäristöä ja linnoitukselle tulevaa tietä.

Mihail käveli ensin linnanpihan ympäri ja nousi sitten muurille katselemaan lumista seutua. Vaikka vuorenrinteellä oli lunta paksu kerros, oli sitä suurimmassa osassa Léostaa vain ohut kerros. Ruhtinaskunnan eteläosassa lunta ei tullut kuin erityisen kylminä talvina. Ruhtinaskunnan pohjoisimmassa osassa lunta oli taas rannikolle saakka.

Mihail yritti selventää ajatuksiaan mustaan kaapuun pukeutuneen miehen kirjoituksista. Hän oli lukenut samat tekstit jo liiankin moneen kertaan. Piti saada jotakin muuta ajateltavaa edes hetkeksi, että pystyisi katsomaan asiaa edes hieman tuoreemmilla silmillä. Mihaililla ei kuitenkaan ollut aikaa. Hänen kuollut siskonsa odotti, että hän keksisi ratkaisun.

Emily käveli linnanpihan poikki ja huomasi Mihailin linnoituksen muurilla. Hän nousi portaat ylös muurille ja meni Mihailin luokse.

”Mitäs sinä täällä?” Emily kysyi.

”Yritän saada ajatuksiani liikkeelle”, Mihail vastasi.

”Oletteko vieläkin jumissa?” Emily kysyi.

”Pahemmin kuin missään vaiheessa aikaisemmin”, Mihail sanoi.

”Me olemme päässeet Emman ja Mian kanssa hyvin vauhtiin vaakunan teossa. Lippu on jo puoliksi valmis”, Emily sanoi.

”Siitä lipusta on varmaan hyvä tehdä useampi kopio”, Mihail sanoi.

”Niin Emma ja Miakin sanoivat. Teemme nyt tuosta ensimmäisestä hieman tarkemman ja hienomman version, että sinun lipunkantajasi voi sitä sitten kantaa. Kopioihin riittää hieman vähempi koristeellisuus”, Emily sanoi.

”Se on totta”, Mihail sanoi.

Mihail ja Emily katselivat hetken maisemaa vaitonaisina. Linnoituksen piipusta nousi paksu savu, kun se mitä linnoitusta pystyttiin pitämään talvella lämpöisenä, tehtiin polttamalla runsaasti puuta salien takoissa.

”Haluatko lähteä käymään kävelemässä?” Mihail kysyi.

”Nytkö?” Emily kysyi.

”Niin, se voisi selventää ajatuksiani paremmin kuin tämä maiseman katselu”, Mihail vastasi.

”Voidaan me lähteä”, Emily sanoi.

”Oletko pukeutunut riittävän lämpimäsi?” Mihail kysyi.

”Olen minä ehkä. Käyn hakemassa Sijan vielä matkaan. Hyvä olla linnuista joku mukana, jos joudumme ongelmiin”, Emily vastasi.

Mihail nyökkäsi, muttei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.