Earnestin talvi

Betula nana, osa 173

Talvi saapui Earnestiin ja Léostaan. Earnestissa talven lähestymisen saattoi erottaa päivän tarkkuudella, kun lumipeitteen reuna alkoi laskeutua vuorten huipuilta kohti linnoitusta. Talven aikana linnoitusta peitti paksu lumipeitto, kun linnoitus sijaitsi kohtuullisen korkealla vuorten rinteellä ja mereltä puhalsi koko ajan kostea tuuli, joka vuoristoon osuessa satoi lumena alas.

Paksukaan lumikerros ei keskeyttänyt Mihailin ja Nilsin tutkimustyötä. Tutkimustyö oli kesken ihan muista syistä. He olivat jumissa. Sanojen ja lauseiden merkitykset olivat herenneet aukeamasta heille.

”Ei tästä tule mitään”, Mihail sanoi.

Mihail tuijotti edessään olevaa kirjaa ja paperin paloja, jotka olivat täynnä luonnostelmia, tuherruksia ja pohdintoja.

”Älkää vajotko epätoivoon, ylhäisyys”, Nils sanoi.

”Tässä on jo aika syvälle epätoivoon vajottu. Emme ole päässeet viikkoon ollenkaan eteenpäin ja sitäkin edeltävä kuukausi oli yhtä tuskaa”, Mihail sanoi.

”Kyllä me vielä ratkaisun keksimme”, Nils sanoi.

Mihail huokaisi. Hän tiesi, että ratkaisu oli jossakin hänen nenänsä edessä olevassa kirjassa. Se pitäisi vain löytää.

”Minä tarvitsen raitista ilmaa”, Mihail sanoi.

”Se on varmaan hyvä idea”, Nils sanoi.

Mihail nyökkäsi ja lähti työhuoneesta. Nils jäi sammuttamaan kynttilöitä, joiden steariini oli valunut telinettä pitkin kivilattiaan saakka.

Linnoituksen käytävä oli pimeä. Soihtuja ja kynttilöitä oli vain harvassa. Valoa oli enemmän portaissa, jotka johdattivat alas ja ylös. Alhaalla olivat miesten makuutilat, keittiö ja isot salit sekä vielä alempana kellari ja tyrmät. Ylhäällä olivat Mihailin ja Emilyn makuusali, Nilsin makuusali, Bernin makuusali ja Emilyä auttamaan saapuneiden kahden naisen makuusali.

Mihail nousi ensin portaat yläkertaan hakeakseen lisää vaatetta. Talvinen linnoitus oli kolkko paikka, joten hänellä oli jo paksulti vaatteita yllään, mutta ulos hän puki silti vielä paksun viitan ylleen. Ulkovaatteisiin pukeuduttuun Mihail laskeutui portaita takaisin alaspäin. Portaat johdattivat hänet linnoituksen aulaan. Aulasta pääsi ulos sekä kahteen linnoituksen pääsaliin.

Ruokasalissa oli suuri takka, jossa paloi lähes aina valkea. Takkaa lähin pöytä oli miehistön lempipaikka viettää aikaansa. Nytkin pöydässä istu muutama mies viettämässä taukoa. Osa miehistä oli varmaankin lepäämässä ja osa ympäri linnoitusta erilaisissa askareissa. Ruokasalin vieressä oli toinen pääsali, jota kutsuttiin Kotkanpesäsaliksi.

Kotkanpesäsali oli varustettu virallisia vastaanottoja varten valtaistuinkorokkeella ja kilpirivistöillä. Kilpirivistöt olivat tosin antiikkia, kun suurin osa suvuista oli sammunut suuressa sodassa tai viimeistään sen jälkipuinneissa. Netronovan vaakunaa salissa ei ollut, sille oli kuitenkin varattu paikka salin päädystä valtaistuinkorokkeen yläpuolelta.

Mihail avasi linnoituksen pääoven ja astui ulos.