Hyvästit Earnestille

Betula nana, osa 184

Mihail käänsi hevosensa tiensivuun ja jäi katselemaan linnoitusta. He olivat viettäneet Earnestissa melkein kaksi vuotta. Se oli aivan liian pitkä aika.

Karl ja Hans olivat onnistuneet vakiinnuttamaan Léostan olot, mutta kansa kaipasi johtajaa ja tuo johtaja oli Mihail. Rajaseudun levottomuudet olivat myös lisääntyneet ja Keisarikunta valmistautui palauttamaan Léostan takaisin ruotuun. Siihen Mihail ei aikonut suostua.

Emily huomasi Mihailin mietteliään katseen ja ohjasi hevosensa hänen vierelleen.

”Mitä?” Emily kysyi.

”Tämän jälkeen kaikki tulee olemaan yhtä sotaa”, Mihail sanoi.

”Oletko varma?” Emily kysyi.

”Olen”, Mihail vastasi.

Emily nyökkäsi ja painoi päänsä.

”Toista kertaa Léosta ei polvistu Keisarikunnan edessä”, Mihail sanoi.

”Keisarikunta ei varmaan helposti luovuta yhtä kuningaskuntaansa. Koko valtakunta voisi hajota siihen, jos yksittäiset kuningaskunnat haluavatkin yhtäkkiä irrottautua keisarin vallasta”, Emily sanoi.

”En uskokaan, että he luovuttavat helposti”, Mihail sanoi.

”Etkö pelkää, että sodassa käy nyt vielä huonommin kuin viimeksi?” Emily kysyi.

”Minulla ei ole varaa sellaiseen pelkoon”, Mihail vastasi.

Mihail käänsi katseensa lippuun, jonka Emily oli hänelle tehnyt. Lippua kantoi yksi Netronovalasta tulleen sotilasosaston sotilaista.

”Teit hienon lipun”, Mihail sanoi.

”Kiitos. En usko, että olisin onnistunut ilman Emmaa ja Miaa”, Emily sanoi.

”Olisit varmasti onnistunut”, Mihail sanoi.

Emily hymyili. Hän tiesi, että Mihail tarkoitti sanat kehuna. Mihailin ääni oli kuitenkin synkeä. Myös Mihailin olemus oli synkeä.

Mihailin synkeys alkoi Alyssan uudelleenkuolemasta. Mihail ei syyttänyt Emilyä, sillä hän oli Alyssan surmaamalla pelastanut Mihailin hengen. Mihail syytti vain itseään. Emily yritti keksiä parhaansa mukaan piristää rakastettuaan.

”Mihail”, Emily sanoi.

”Mitä?” Mihail kysyi.

”Pitäisikö meidän mennä naimisiin?” Emily kysyi.

Mihail avasi suunsa, mutta ei sanonut mitään. Hän oli täysin yllätetty kysymyksestä.

”En tarkoittanut, että tässä ja nyt, mutta joskus”, Emily sanoi.

”Oliko tuo kosinta?” Mihail kysyi.

”Jos haluat sen olevan”, Emily vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Joo, voisimme me mennä naimisiin”, Mihail sanoi.

Emily hymähti.

”Oliko tuo vastaus kosintaan?” Emily kysyi.

”Oli”, Mihail vastasi.

Mihail hymyili Emilylle. Hymy oli ensimmäinen Mihailin kasvoilla Alyssan uuden kuoleman jälkeen. Emily hymyili Mihailille takaisin

Mihail käänsi vielä katseensa Earnestin linnoitukseen.

”Hyvästi, Earnest. Pelkään, etten enää pääse uudestaan nauttimaan kolkoista saleistasi”, Mihail sanoi.

Sitten Mihail käänsi hevosensa ja lähti ratsastamaan rinnettä alas. Emily seurasi hänen perässään oman hevosensa kanssa.