Betula nana, osa 185
Mihail ja Karl paiskasivat käsiään yhteen jälleennäkemisen
kunniaksi.
”Hauska nähdä teitä, ruhtinas Netronova”, Karl sanoi.
”Niin myös sinua”, Mihail sanoi.
”Jos saa sanoa, niin olette olleet poissa hieman liiankin
kauan, teidän ylhäisyytenne”, Karl sanoi.
”Niin olen ollut. Harmikseni tajusin sen vasta, kun lähdin
Earnestista”, Mihail sanoi.
”Osanotot sisarenne puolesta”, Karl sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Sillä asialle ei enää voi mitään”, Mihail sanoi.
Emily vilkaisi Karlia, joka näytti siltä, että olisi
halunnut kysyä asiasta vielä tarkemmin. Emilyn katse sai hänet kuitenkin
siirtymään toiseen asiaan.
”Kuulin, että toit Bern Meriharjun mukanasi”, Karl sanoi.
”Niin toin”, Mihail sanoi.
”Kenen haltuun Earnest nyt jäi?” Karl kysyi.
”Nils Tammen”, Mihail vastasi.
Karl nyökkäsi.
”Tiedän, että et pidä ajatuksesta. Se on kuitenkin vain yksi
pieni syrjäinen linnoitus. Hänellä on myös siellä työ kesken”, Mihail sanoi.
”En edes aio kysyä, millainen työ hänellä on kesken”, Karl sanoi.
Karl oli varmasti kuullut jotakin huhuja Mihailin ja Nilsin
tekemisistä tai vähintäänkin painajaisista, joita Earnestissa olleet miehet
näkivät. Jotain Karl saattoi nähdä Mihailista itsestäänkin. Mihail oli
muuttunut huomattavasti synkemmäksi mieheksi sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt
Earnestiin.
Mihail ei kommentoinut asiaa millään tavalla.
”Miten joukkojen komentaminen on sujunut?” Mihail kysyy.
”Hyvin. Olemme saaneet hyvin rekrytoitua miehiä ja
aseistettua heidän. Ruokahuoltomme on kuitenkin liian hatara sotaa varten. Hyvä
jos saamme pidettyä omat alueemme hallinnassamme”, Karl sanoi.
”Paljonko meillä on täydessä aseistuksessa olevia miehiä?”
Mihail kysyi.
”Kaiken kaikkiaan meillä on ehkä kaksikymmentä tuhatta
miestä”, Karl sanoi.
”Ovatko he kaikki täydessä aseistuksessa?” Mihail kysyi.
Karl ei vastannut heti.
”Ei”, Karl vastasi.
”Kuinka moni sitten on?” Mihail kysyi.
”Hansin johtaman viidensadan miehen lisäksi kaksi tai kolme
tuhatta, joilla on täydet varusteet”, Karl vastasi.
”Liian vähän”, Mihail sanoi.
”Tarkoituksena on saavuttaa vuoden loppuun mennessä viiden
tuhannen täysin varustetun miehen joukko”, Karl sanoi.
”Voi olla, ettei meillä ole vuoden loppuun asti aikaa koota
varusteita”, Mihail sanoi.
”Yksi vaihtoehto olisi tietysti saada Léostan ja yleisesti
vuorten itäpuolen muut ruhtinaat sinun vaakunasi alle”, Karl sanoi.
”Mitä tarkoitat muilla ruhtinailla?” Mihail kysyi.
”En tiedä mitenkä tämän pukisi sanoiksi. Kun sinä lähdit
Earnestiin ja jäit sinne, tänne jäi kenraalikuvernöörin jälkeen valtatyhjiö.
Onnistuimme pitämään vain kaistaleen vuorilta merelle. Muut alueet ovat
julistautuneet omiksi ruhtinaskunniksi. Osa on isompia ja vakaampia. Osa taas
pieniä ja heikkoja” Karl vastasi.
”Meillä on sitten paljon tekemistä”, Mihail sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti