Ruhtinaan vastuu II

Betula nana, osa 186

”Haluan lähteä mukaasi”, Emily sanoi.

”Haluan, että jäät tänne. Täällä on turvallisempaa”, Mihail sanoi.

”Et edes aio poistua Léostasta. Kyllä minä olen riittävän turvassa. Pelastin jo kerran henkesikin”, Emily sanoi.

”En tiedä kuinka nämä pyrkyriruhtinaat suhtautuvat minuun enkä halua ottaa mitään riskejä”, Mihail sanoi.

Emily alkoi mököttää. Mihail vain puisteli päätään ja lähti huoneesta.

Karl odotti Mihailia huoneen ulkopuolella.

”Teidän ylhäisyytenne, äitinne ja isoäitinne haluavat puhua kanssanne”, Karl sanoi.

”Se ei voi tietää hyvää”, Mihail sanoi.

Karl hymähti ja Mihail hymyili kevyesti.

”Onko sinulla paria luotettavaa miestä?” Mihail kysyi.

”On”, Karl vastasi.

”Jätä muutama sellainen tänne Emilyn, äitini ja isoäitini turvaksi”, Mihail sanoi.

Karl nyökkäsi.

Mihail marssi talon toiseen päätyyn, missä Mihailin äidin ja isoäidin huone oli. Mihail koputti oveen.

”Sisään”, Mihailin isoäiti sanoi.

Mihail avasi oven ja astui sisälle huoneeseen.

”Halusitte puhua”, Mihail sanoi.

”Halusimme nähdä sinut vielä ennen kuin lähdet”, Mihailin äiti sanoi.

”Ja minä haluan lähteä mukaasi”, Mihailin isoäiti sanoi.

”Juuri kielsin Emilyä lähtemästä mukaani”, Mihail sanoi.

”Mutta minua et kiellä”, Mihailin isoäiti sanoi.

”Miksi en kieltäisi?” Mihail kysyi.

”Koska toisin kuin kihlattusi, minä osaan puhua vanhojen miesten kanssa”, Mihailin isoäiti vastasi.

”Dorotea”, Mihailin äiti sanoi.

Mihailin äidin ääni oli toruvaan pyrkivä. Auktoriteetti kuitenkin puuttui.

”Olisit matkanteossa silti hidaste”, Mihail sanoi.

”Mutta pysähdyspaikoissa ei tarvitsisi olla niin kauaa”, Mihailin isoäiti sanoi.

Mihail yritti samaan aikaa miettiä, olisiko isoäidistä oikeasti hyötyä ja kuinka hän saisi tämän helposti jäämään pois matkasta muiden ruhtinaaksi julistautuneiden luokse.

”Tunnetko muita ruhtinaita kuinka hyvin?” Mihail kysyi.

”Henkilökohtaisesti vain muutaman, mutta sinun poissa ollessasi heihin on ehtinyt tutustua muuten. Esimerkiksi tiedän varsin tarkkaan kunkin sukutaulun. Vain yksi heistä on etäisesti yhteydessä meidän sukuumme ja viimeisiin Léostan ruhtinaisiin”, Mihailin isoäiti vastasi.

”Viimeisiin ja nykyisiin”, Mihail sanoi

”Se meidän pitää varmistaa yhdessä”, Mihailin isoäiti sanoi.

Mihail ei pitänyt siitä ajatuksesta, että isoäiti lähtisi mukaan hidasteeksi. Hänestä voisi kuitenkin olla hyötyä. Muut ruhtinaat olivat pääasiassa vanhoja miehiä ja heidän kanssaan toimiessa isoäidistä saattaisi olla apua. Kaikki ruhtinaat eivät kuitenkaan olleet vanhoja miehiä ja joukosta löytyi yksi ruhtinatarkin.